Friday, December 11, 2015

Japani: puistoilua

Kuvadumppaus liittyen kolmeen puistoreissuun kesän Japanin matkalla. Lupasin joskus kuvia kilppareista ja jättifisuista, mutta valitettavasti giganttifisut jäivät huonon kuvanlaadun vuoksi pois merkinnästä, äärimmäisen suuret pahoittelut tästä.

Aloitetaan pienimmästä ja todennäköisesti suuremmalle yleisölle tuntemattomimmasta puistosta. En muista edes kyseisen puiston nimeä, mutta kun se nyt sattuu sijaitsemaan Oomorissa, niin pitihän siellä käväistä.

Pikkulisäys merkinnnän julkaisun jälkeen: huomasin äsken, että merkinnän kuvien asettelu on ihan pielessä, mutta kello alkaa olla sen verran että korjaan ne myöhemmin! Yrittäkää kestää tai lukekaa vasta sitten kun olen korjannut asian.


Puiston päänähtävyys näkyy edessä päin: höyryävä ympyrä maassa.


...mjoo, myönnetään että ehkä parempiakin kuvia olisi voinut ottaa, mutta olen myös aika varma, että tuo olisi huomattavasti vaikuttavamman näköinen paremmalla säällä. Tuolloin nimittäin satoi. Google on kiva ja näyttää paremmin.


Onneksi jotkut on kuvauksellisia säällä kuin säällä.


Edellinen lause pätee myös tämän kuvan kaukaisuuteen katselevaan mieshenkilöön.

Sateen vuoksi tuosta puistosta ei ole kovin paljon onnistuneita kuvia, joten siirrytään sen pidemmittä puheitta erääseen toiseen päivään, jolloin käytiin Rikugien- sekä Kyu-Furukawa -nimisissä puutarhapuistoissa hyttysten pisteltävinä (eli leikkimässä hengillämme koska dengue-kuume, jota ei muuten kumpikaan saanut - edes tuo miehekkäämpi osapuoli, vaikka se lähtikin puistoreissulta kotiin about parisataa hyttysenpistoa rikkaampana).

Muttajoo, ensin suunnattiin Rikugieniin. 


"Istu tohon niin otan kuvan" ...mjoo. En ole kuvauksellinen, mutta naaman pelottavuudesta syytän auringon sijaintia. Tai penkin sijaintia. Tai ehkä jopa kameramiestä.

Ei muuten ollut mitkään parhat puistovaatteet meillä kummallakaan: lyhyet housut ja lyhythihaiset paidat molemmilla, vaikka muun muassa puiston vessojen seinät oli tapetoitu lapuilla, joissa neuvottiin suojautumaan hyttysiltä peittävillä vaatteilla. Ja hyttysmyrkyllä, joka unohdettiin käydä ostamassa. Hups.


Kilpparit = japanilaisten puistojen tärkein nähtävyys. Noiden sielunelämää pohdiskellessa ja valokuvia ottaessa saisi helposti menemään parikin tuntia, mutta meillä siihen meni vain yksi tunt---öhm, vartti.




Puisto itsessäänkin oli nätti (ei siis pelkät kilpparit), varsinkin näin mäen laelta kuvattuna, mutta koska siitä löytyy netin syövereistä tarpeeksi kuvia muutenkin, yritin valita tähän merkintään tällaisia hieman harvinaisempiakin otuksia sisältäviä kuvia. Kameramies seisoo muuten kuvassa penkillä, josta oltiin juuri pelkällä paikalle saapumisellamme onnistuttu hätistämään eräs onnellisesti kuherteleva pari. Anteeksi. D:



Samoiltiin puiston metsäisemmässäkin osassa ihan mukavasti. Ei tosin ajallisesti kovin pitkään, koska siellä oli enemmän hyttysiä + pelottavasti rapisevia pusikoita liian lähellä kävelypolkua, joten kirjaimellisesti juostiin että päästäisiin sieltä nopeammin pois. :____D




Vesiputous. Aivan mieletön nähtävyys. ...mitä nyt oli ensin vaikeuksia tajuta, että tuo on se vesiputous.


Kontrastia elämän kokoeroihin. ...joo, en oikein tiedä enää itsekään mitä yritän sanoa.


...joten siirrytään seuraavaan puistoon! Yllä olevassa kuvassa näette Komagomen aseman, joka ohitettiin matkalla Kyu-Furukawan puutarhaan. Jos joku innostuu tämän merkinnän myötä näissä puistoissa vierailemisesta (epäilen), niin mainittakoon että Komagomen asemalta on sopivan lyhyt kävelymatka molempiin puistoihin. Ja noiden puistojen pääsylipuista saa muuten myös pienen alennuksen, jos muistaa ottaa jonkun leiman siitä puistosta, johon ensimmäisenä menee. Me ei kyseisestä asiasta tiedetty - ja kyllä ärsytti, oltaisiin säästetty yhteensä 100 jeniä. ;_; (muistakaa että pidän sarkasmista)



Tämä eurooppalaistyylinen rakennus taitaa olla tuon puiston kuuluisimpia nähtävyyksiä, joten mekin kuvattiin sitä ansiokkaasti varmaan ainakin vartin verran. Seuralaiseni myös pakotti minut poseeraamaan portailla tuon edessä kuvaa varten, mutta säästän teidät siltä järkytykseltä (olisin muuten mielelläni säästänyt itsenikin).



Pakollisia turistikuvia.


...ja muita kuvauskohteita, kuten tuhottoman kallista sitruunavettä. Kallius johtuu tosin vain omasta tyhmyydestä - mitäs ei muistettu käydä kaupassa matkalla, vaan huomattiin vasta puiston juoma-automaatilla, että voisihan sitä jotain juomistakin olla.


Tehtävä: bongaa kissa.


Tehtävä 2: bongaa kilppari. Ja sen jälkeen voit pohtia, miksi tuo vesi näyttää tuolta - ja en muuten sitten tiedä vastausta jälkimmäiseen.



Tehtävä 3: bongaa korppi. ...ei tää välttämättä ole liian helppo, koska en ole itse asiassa varma onko tuo musta lintu korppi. :___D

Ja se puistoista! Mutta ihan siltä varalta että unohdatte mitä blogia olette lukemassa, niin pistetään nyt loppuun vielä pari ruokakuvaa.


Tajusin tällä matkalla miten ihania kylmät nuudelit on. ♥



Toinen esimerkikki kylmistä nuudeleista - eri päivältä kuin äskeinen tosin. :D


...ja loppuun vielä maailman ihanin tuulihattu: Cozy Cornerin ジャンボシュークリーム. ♥
.
♥♥♥

Kiireitä, suunnitelmia ja muita kuulumisia

En aio tällä kertaa pyytää anteeksi päivitystauon venymisestä. On vain ollut niin kiire, etten yksinkertaisesti ole ehtinyt muokkailemaan kuvia Japani-postauksiin saati sitten kirjoittamaan... Alunperinkin äärimmäisen kunnianhimoinen tavoitteeni noiden Japani-juttujen suhteen oli lähinnä saada ne pois alta ennen seuraavaa matkaa, mutta katsoo nyt onnistuuko tuokaan. Seuraava matka häämöttää nimittäin jo parin viikon päässä. :')

Yllä esimerkki siitä miten kuukausi sujui silloin kun tässä asunnossa oli asunnon kokoon nähden sopivampi määrä ihmisiä. Syötiin. Mulla oli epäilykseni kananmunatempurasta (koska munat pakastetaan & friteerataan raakoina), mutta yllättäen se onnistui ihmeellisen hyvin.

Mutta joo, kuten sanoin, viime aikoina on kiirettä pitänyt useammassakin mielessä. Kenguska pyöri nurkissa kuukauden verran ja palasi Japaniin vasta vajaa kolme viikkoa sitten. Oletettavasti en tuona aikana mitenkään hirveästi opiskellut, joten oli ihan mukavasti kiinni otettavaa sen jälkeen - varsinkin JLPT:n suhteen. En tiedä yhtään menikö se lopulta läpi vai ei, mutta ei se nyt ihan järkyttävän huonosti mennyt, ainakin jos ottaa huomioon miten huonosti luin. ...ja tuo "ei järkyttävän huonosti" ei siis edelleenkään tarkoita, että koe olisi välttämättä mennyt läpi. :D We'll see. En periaatteessa tarvitse N1-tason tulosta vielä mihinkään, joten ei se mikään maailmanloppu olisi vaikka reputtaisinkin.

Toinen esimerkki erään lentolippurahojen täydestä hyödyntämisestä. Karaage-donburi mausteliemessä uitetulla kananmunalla, majoneesilla ja pavuilla. Ainakin syötiin hyvin jos ei muuta tehty. :D

...jotenkin en nyt oikein saa johdateltua tätä merkintää siihen asiaan, mitä haluaisin sanoa, joten siirrytään nyt asiaan ihan ilman pohjustuksia: minut hyväksyttiin alustavasti vaihtoon! Ja vieläpä ykkösvaihtoehtooni Wasedaan. ♥ En vieläkään ymmärrä miten ihmeessä tulin valituksi, varsinkin kun Waseda on vieläpä yksi suosituimpien hakukohteiden joukossa, mutta eipä mun kai sitä tarvitsekaan tajuta. :D Nyt pitäisi vain koota hakupaketti eli toisin sanottuna täyttää mukava nivaska papereita, pyydellä ja tilailla todistuksia ja käydä otattamassa passikuvia (kävin vasta, mutta hakemukseen tarvitsee 5 ja mulla on jäljellä enää vain 4 ;_;).

Hakupaketin palauttamisen deadline on muuten vasta helmikuussa ja Wasedan varmistusta saa odottaa pahimmassa tapauksessa kesäkuulle, eli ei kannata vielä onnitella vaihtopaikasta. Ja ei, en toki ole pessimisti - vain vähemmän optimistinen realisti. Jännä miten joskus luulin olevani optimisti... 

Mökkireissu-luksusta: (pakaste)kalmareita. ♥ ...tai mikälie noiden nimi nyt suomeksi onkaan.

Mutta nyt häivyn rustaamaan teille niitä Japani-postauksia! Hyttyssafari ja jokivaellus oli eräitä kesän matkan kohokohdista, joten olisi täysi vääryys jättää kirjoittamatta niistä.

...niin ja jos tää merkintä tuntuu jotenkin oudolta, niin se johtuu todennäköisesti siitä, että mulla oli (ja on edelleen) taustamusiikkina Digimonin soundtrack. :___D Nostalgiaaa.

Tuesday, October 13, 2015

Japani: synttärien viettoa

...ei tosin erityisen synttärimäisesti. Olin suunnitellut kaikenlaista hienoa, mutta ne suunnitelmat kupsahtelivat yksi toisensa jälkeen jo reippaasti ennen kyseistä päivää, ja loppujen lopuksi päädyin vain leipomaan kakun enkä sitten muuta tehnytkään.

Mainittakoon muuten nopeasti tässä välissä, että hain sittenkin vaihtoon ensi vuodelle. ...ja tajusin muuten juuri, etten ollut edes maininnut blogissa, että päätin sittenkin olla hakematta. :___D Eli turha tilannepäivitys tämäkin. Anyways, päätin tosiaan hetkeksi jättää vaihtohaun sittenkin ensi vuodelle. Siinä sitten katselin vähän haikein mielin vaihtokohteiden tietoja sun muita ja tajusin erään äärimmäisen häiritsevän pikkujutun, josta pistin kysymyksen vaihtokoordinaattorille. Vastaus tuli nopeasti - tosin ehdin jo sitä ennen tajuta, että riippumatta siitä haenko vaihtoon nyt vai en, en joka tapauksessa voi hankkia kandin papereita 2017 keväällä, koska muuten mun vaihto-ohjelmavaihtoehdot on hyyyvin rajatut ensi syksynä. Vaihto-ehtona olisi odottaa maisteriaikoja, mutta kun ne ajat on vielä niin epäselviä mun päässä muutenkin enkä jaksa odottaa...

Joka tapauksessa pistin hakupaperit menemään Wasedaan & Toudaihin, enää pitää tehdä opintosuunnitelma + hyväksyttää se + kirjoittaa motivaatiokirje (eli about kaikki on tekemättä, hohoho). Ja sitten kun vielä tulisi valituksi - jota pidän muuten äärimmäisen epätodennäköisenä. Tuleepahan harjoitusta hakemuksen kirjoitukseen. :'D

Muttajoo, siirrytään Oomoriin ja halvan lihan pariin.


Yakiniku teishoku ensiluokkaisella naudanlihalla ja riisi- & keitto-tabehoudailla 600 jeniä! ...ehkä. En ole ihan satavarma tuosta hinnasta, mutta 600-700 jeniä joka tapauksessa. Kun ajattelee yakinikun hintoja yleensä (halvimmillaan selviää ehkä 2000 jenillä per henki, mutta no, hinta kertoo jotain laadusta), niin tuo on todella halpaa.


Yksi pieni mutta tuossa teishoku-lounaassa tosin on: sitä voi tilata vain yhden tunnin ajan klo 11-12. Me saavuttiin muuten paikalle suunnilleen 11:55 tai vähän myöhemmin. :D


Miiiksi en osaa ottaa ruokahalua herättäviä kuvia lihasta. D:


Ravintolan julkisivu. Yllä oleva kuva on huomattavasti parempi ravintolaa ajatellen kuin seuraava, mutta koska tämä merkintä tarvitsee enemmän ihmisiä sisältäviä kuvia...


...joten saatte vielä synttärisankari ft. ravintola -kuvan. Mulla on omat epäilykseni sen suhteen käytiinkö oikeasti tuolla syömässä tuon synttäripäivänä, mutta kamera väittää näin, joten kaipa siihen on uskominen.


Mentiin syömisen jälkeen asemalle lähteäksemme jonnekin hillumaan. Siinä junaa odotellessa kysäistiin juoma-automaatilta juomasuositukset (tapahtuu seisomalla kosketusnäyttöisen futuristisen juoma-automaatin edessä tarpeeksi kauan ja mieluiten yksin) ja mulle se suositteli muun muassa tällaista herkullisen oloista lievästi suolaista vaniljalattea, joten pakkohan sitä oli maistaa. :')

Jäätiin pois Ooimachissa (meidän junakeskustelua: "Ooimachiin on kyllä niin lyhyt matka että oltaisiin voitu kyllä kävelläkin" "...tänään sataa" "ai niin :D"), ja käveltiin jonnekin paloasemalle/laitokselle/millelie, tarkoituksenamme katsoa ilmainen lyhytelokuva maanjäristyksestä. Kerroin ko. "elokuvasta" jo aiemmin, joten en nyt siitä sen enempää pulise, mutta oli kyllä hauskaa kävellä siellä jättimäisessä rakennuksessa etsimässä kyseistä "elokuvateatteria". Ei hirveästi muita länsimaalaisia naamoja näkynyt siellä salarymanien ja muiden töitään paiskivien ihmisten seassa. :___D Mutta no, out of place -tunnetta saa kokea Japanissa lähes päivittäin muutenkin, ja jälkeenpäin on aina hauskempaa kuin itse tilanteessa...


Kun vihdoin löydettiin kyseinen miniteatteri, meille annettiin heti 3D-lasit käteen ja ohjattiin istumaan typötyhjään saliin. Seuraava näytös olisi alkanut virallisesti vasta vartin päästä, mutta ilmeisesti suosio ei ole niin päätähuimaava, että aikatauluja tarvitsisi noudattaa. Elokuvan jälkeen juteltiin staffilaisten kanssa Suomen hienoudesta, kun siellä ei ole maanjäristyksiä.


Ei tosiaan ollut mikään paras mahdollinen sää, joten jätettiin tuo kuvasssa näkyvä puisto vaille tarkempaa tarkastelua. Lähempänä asemaa kierreltiin vähän kaupoissa ja tuhlailtiin (tosin meidän tavanomaisella kitsastelutyylillä), ja sitten palattiinkin jo Kengolle.


Ruokaaaa. En itse asiassa ole ihan varma mitä tuossa oli, vaikka olen syönyt tuota joskus aiemminkin... Kananmunaa ja jotain hyvää kumminkin. :___D


Täydellisesti epäonnistunut täytekakku. Pohja oli ehkä ainut onnistunut osuus, samoin kermojen valinta (arvoin vähän rasvaprosenttien kanssa) ja sokerointi, eikä täytekään kovin pahaa ollut, mutta ulkonäkö... Ymmärrän nyt miksi teen mieluummin juustokakkuja. D: Olisin tehnyt ihan perusnättejä marsipaaniruusuja, mutta kun nää ei kuulemma tykkää marsipaanista...


Kengon sisko halusi myös olla mukava ja tuoda jotain syötävää, joten se toi tällaisia jälkiruokaherkkuja. :)

Nyt häivyn opiskelemaan huomisiin tentteihin. o/

Saturday, October 10, 2015

Japani: ruokaa ja ilotulituksia

Ja ilotulituksilla tarkoitan muuten vain ja ainoastaan tähtisädetikkuja. Käytiin Kengon kanssa Donkissa ostamassa ne ja suuren valikoinnin päätteeksi otettiin kaikista halvimmat tähtisädetikut mitä löydettiin. :D Sitten illalla syömisen jälkeen hypittiin pyjamissa parvekkeelle leikkimään niillä.



Pari tähtisädetikkua tuhottuamme Kengon sisko tuli mukaan, hetken päästä myös Kengon äiti, ja siellä me sitten kaikki neljä kykittiin parvekkeella ihailemassa superhalpoja ja sitä myöten myös supernopeasti loppuun palavia tähtisädetikkuja. :___D Japanilaisten tähtisädetikkujen erikoisuuksiin kuuluu muuten ilmeisesti ihan yleisestikin, että se palava osuus tikusta tippuu melko helposti, eli niitä ei parane pahemmin heilutella - kuten itse tykkään yleensä Suomessa tähtisädetikuilla tehdä.

Loppumerkintä sisältää otsikon mukaisesti lähinnä ruokaa, mutta yritän pitää merkinnän mielenkiintoisena ja epäasiallisten kirjoitusteni kanssa. Ja ilahdutan teitä ruokapitoisuuden keskellä esittelemällä ensin muutamia merkinnän ajanjakson (tylsähköjä) ostoksia:


Vaatteita Shimamurasta. \o/ Viime kesänä käytiin treffeillä Burberryn kauppassa, nykyään vietetään aikaa halpiskirpparimeininkipuljuissa. :__D Ja siinä tapauksessa ettei joku ole ennen kuullut Shimamurasta: se on sellainen halpispulju (ei tosin tarkoita että kaikki olisi superhalpaa, mutta yleisesti ottaen kuitenkin halvempaa kuin vastaava tuote olisi jossain muualla), jossa myydään kaikenlaisia mahdollisia vaatteita eri merkeiltä. Vaikka puhuin yllä kirpparimeiningistä, niin Shimamurassa ei itse asiassa myydä käytettyjä vaatteita, vaan uusia - kaupan järkyttävän sekava ulkonäkö vain on vähän harhaanjohtava. Anyways, yllä olevat vaatteet maksoivat muistaakseni yhteensä jotain ~4000 jenin luokkaa, eli euroissa tuon hetkisellä kurssilla jonkun kolmisenkymppiä. Tuli vähän H&M:n alennusmyynti mieleen.


Ja lisää budjettiostoksia, tällä kertaa Daisosta. Kaikki muu maksoi sata jeniä paitsi vasemman reunan vaahdotin. Osaa noista snackseista ei oikeasti muuten kannattaisi edes ostaa sadan jenin kaupasta, koska ne saisi todennäköisesti halvemmalla supermarketista, mutta alkoi tehdä mieli kun Kenguska esitteli sen sen lapsuuden suosikkiherkkuja ja siellä oli kuivattua nattoakin ja ja... Juu, ehkä mulla on shoppailuaddiktio. Kengon kotona ei ollut kunnon hedelmäveistä, joten ostin tuon, mutta se taisi lentää parin päivän päästä roskiin kun tuo terä alkoi lohkeilla. Hyvä veitsi se siihen asti oli kyllä. :__D

Sitten siirrytään asiaan eli ruokaan! Meinasin ensin jaotella näitä jotenkin, mutta en keksinyt mitään järkevää ja aikajärjestys toimii aina, joten sillä mennään.


Erään päivän päivällinen: kylmiä nuudeleita ja tempuraa. Kamerassa oli jotain likaa keskellä, siksi näyttää noin utuiselta. Harmi etten huomannut puhdistaa linssiä aikaisemmin, tuo oli nimittäin ihan mielettömän ruokahalua herättävän näköistä livenä. Ja hyvää. *Q* Nuudeleiden sekaan kaadettiin vielä jotain, en muista nyt mitä (laimennettua tsuyua kenties).


Jatkettiin nuudeleilla myös seuraavan päivän lounaalla. Kuppinuudeleilla tosin. :D En ollut itse asiassa syönyt tuollaisia nuudeleita juuri koskaan, joten useimmille japanilaisille niin arkiselta ja tylsältä kuulostava lounas oli minulle jotain ihan muuta. ...olkoonkin, että kaikki maistui aikalailla juuri siltä, mitä olin odottanutkin. Hyvää oli silti. :D


Ramenia ja udonia. Heiteltiin loppuvaiheessa meidän ramenkupposiin vielä vähän chiliä lisäkkeeksi ja oli niin hyvää, että olisin voinut juoda koko liemen pois.


...taas vähän eritasoista ruokaa. :D En itse asiassa enää tarkalleen muista mitä tämä oli, mutta kanaa kumminkin ja erittäin hyvää sellaista. Taka-alalla näkyy myös gyozaa.


Seuraavana päivänä käväistiin Oomorin Atoren alakerran astetta perinteisempiä japanilaisia herkkuja, lähinnä jäätelöä ja jäätelöannoksia, myyvässä "kahvilassa". Se oli enemmänkin tosin vain tiski, mutta toisaalta tuolla oli myös sellainen pieni suojaisa sopukka, jonne pääsi istumaan ja syömään tilaamiaan syötäviä, joten kaipa sitä kahvilaksi voisi kutsua (ei tosin sovi kahvilalorvintaan ainakaan kiireisempinä aikoina, paitsi jos haluaa surullisia katseita pieniltä japanilaisilta lapsilta, jotka haluaisi myös päästä istumaan ja syömään jäätelöitään).

Anyways, tilasin itselleni maccha-vaniljapehmiksen ja Kengo tilasi jonkun teelaten, jonka se luuli saavansa kylmänä, mutta se tulikin kuumana... Loppujen lopuksi menikin niin, että annoin puolet jäätelöstäni Kengolle ja vastaavasti join sen laten melkein kokonaan pois natsubate-ehkäisynä (natsubate = hyyyvin vapaasti suomennettuna lämpöhalvaus).


Päivän illallisena katsudon, nopeasti selitettynä friteerattua possua ja kananmunaa riisipedillä. Hyvää oli. :) Tosin mikäpä Kengolla (tai ylipäätään Japanissa) tähän mennessä syömäni ruoka ei olisi ollut hyvää. Odotan sellaisen löytymistä.


Jälkiruokana, öh... Hyytelökuutioita siirapissa. :D Jälleen hyvin vapaasti suomennettuna siis.


Ja jälleen hypättiin lounaaseen. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Saizeriyassa (...vai olikohan se Saizeriya, jossa käytiin istumassa ja vertailemassa kokiksia kengon kaverin kanssa...), joka on siis hyvin tunnettu italialaistyylinen (...) family restaurant. Tilattiin molemmille Kengon lempiannos eli peperoncino, joka on loistava esimerkki siitä, miten yksinkertainen hyvänmakuinen pasta-annos voi olla: mausteina lähinnä oliiviöljy, valkosipuli ja chili. Kengon äiti sanoi illalla, että se ei joskus Saizeriyassa käydessään saanut tuota syötyä tulisuuden takia, mutta me laitettiin Kengon kanssa molemmat lisää chiliä päälle... :D


 Tilattiin lisäkkeiksi myös muita Kengon lemppareita, pinaattipekonipaistosta ja jotain tulista grillattua kanaa. Hyvää oli kaikki, eli voin suositella jos tekee mieli halpaa ja ei-niin-japanilaista ruokaa. :D


Illallisena oli itu-kaali-possu-paistosta ja sieni-kanakeittoa. En muista enää miksi noita pitäisi kutsua japaniksi.


Yllä eräs ruokapöydässä tuolloin vieressäni istuneen japanilaismiehen suosikkiruoista kautta aikain.

Ja seuraavana kahden kuvan mittainen ei-niin-ruokaan-liittyvä kertomus eräästä päivästä, joka liittyy hyvin olennaisesti kyseiseen mieshenkilöön. Käytiin nimittäin Kawasakissa (kyllä, taas kerran - mutta nyt siihen oli ihan syykin).


Ihmisvilinää. ♥ Ei tosin ollut enää niin sydämellistä ihmisvilinää siinä vaiheessa, kun jonotin yksin Bic Cameran kassalle noin 30 ihmisen perässä. Lazona-kauppakeskuksessa sattui olemaan jonkinlaiset alennuspäivät menossa, ja jos Stockmannin Hullujen päivien ruuhka tuntuu ruuhkalta, niin en suosittele käymään Japanin alennusmyynneissä... Aaaanyways. Olin yksin Bic Camerassa ihan siksi, että Kenguskan syntymäpäivä lähestyi, ja olin vakaasti päättänyt ostaa sille lahjan ja tällä kertaa vieläpä oikeasti antaa sen sille (viimevuotinen päätyi mutkien kautta muualle, hyvin lähelle asianomaista kylläkin - mutta älkää kertoko tätä sille).

Olen ehkä maininnut tästä aiemminkin, mutta vaati hyvin paljon suostuttelua, että ylipäätään lähdettiin Kawasakiin (en osannut keksiä tarpeeksi hyvää tekosyytä) ja vielä enemmän jouduin selittelemään, että pääsin yksin Bic Cameraan. En missään vaiheessa paljastanut mitä olen menossa ostamaan, mutta olen 99% varma, että Kengo tajusi sen jossain vaiheessa. Joka tapauksessa lopulta sain sen istutettua random penkille jonkun papan viereen keskelle ruuhkaista kauppakeskusta, ja häivyin itse yläkertaan ostamaan sille lahjaa (jonka siis olin valinnut etukäteen). Ruuhkan takia en jaksanut kuitenkaan jonottaa paketointipalveluun, vaan ostin myöhemmin samana päivänä muumilahjapaperia - tämän oikeaa tarkoitusta kengo ei ihme kyllä kuulemma missään vaiheessa tajunnut ennen kuin näki sen paketin ympärille käärittynä. :D


Maistettiin ruuhkan keskellä myös Godivan earl grey -juomaa. Oli hyvää. ♥

Vielä on tulossa juttua muun muassa Kengon synttäreistä (jotka mainitsin jo joskus aiemmin lyhyesti), puistoilusta (x3), vuoristometsäilystä ja kävelylenkeistä, joten... Yrittäkää olla kyllästymättä. :')