Friday, March 27, 2015

10.3. & 11.3. Tsukiji, tallustelua ja kotiinpaluu

Viimeistä viedään, eli toisin sanottuna tähän merkintään on ahdettu Japanin visiitin kaksi viimeistä päivää ja näin ollen tämä on myös viimeinen merkintä, jonka kyseisestä matkasta kirjoitan.

10.3. lähdettiin heti aamusta Tsukijiin. Heti aamusta tarkoittaa muuten tässä tapauksessa jotain kellonaikaa väliltä 10-12, eli ei, ei tälläkään kertaa menty liukastelemaan aamun kalakauppaan. Veikkaisin, että Kengoa voisi kyllä ehkä kiinnostaakin käväistä siellä joskus, mutta mua ei varmasti saisi hereille niin aikaisin. Ja ei ehkä pitäisi sanoa näin, mutta ei kyllä kiinnostuskaan riittäisi. :D Mieluummin syön kaloja kun katselen kun niitä myydään.



Ensin kierreltiin vähän Tsukijin ihmisjoukon täyteisillä kujilla, ja sitten alettiin etsiä lounaspaikkaa.


Syömispaikaksi valikoitui lopulta tällainen paikka (osasyynä ilmaismisokeittokupongit, jotka satuttiin saamaan paikan ohi kävellessämme :D), johon saatiin tavallaan onneksi tiskipaikat, koska lounasaikaan Tsukijin ravintolat ahdetaan yleensä sen verran täyteen, että ei oltaisi todennäköisesti päästy istumaan kahdestaan esimerkiksi neljän hengen pöydässä. Viime kesänä yhdessä toisessa ravintolossa Tsukijissa meillä oli pöytäseurana pari kiinalaista tyttöä, ja ei siinä mitään sinällään, mutta jotenkin vähemmän awkward istua rivissä tuntemattomien kanssa kuin että joku istuisi sivuttain vastapäätä.


Ikuradon. ♥ Oon jostain syystä ihan rakastunut ikuraan tällä hetkellä. Ennen se on ollut sellaista "ihan hyvää", mutta nyt mun tekisi mieli mennä Hokkaidolle ihan sen takia, että sieltä saa kuulemma ihania ikuradoneja, joissa on niin paljon ikuraa, että loppuvaiheessa jää jäljelle ikuraa eikä riisiä... Muutenkin mun ruokavalio muuttui tämän kertaisella reissulla aika reippaasti. Tai no, enhän mä nyt Suomeen palattuani tietenkään pysty syömään juuri eri tavalla kuin ennenkään (syynä mm. opiskelijabudjetti ja ettei täällä yksinkertaisesti myydä kaikkia niitä mereneläviä tai vihanneksia joita haluaisin syödä), ja ekana aamuna matkan jälkeen en tiennyt yhtään mitä olisin syönyt kun ei ollut riisinkeitintä, nattoa eikä edes kananmunia - jälkimmäisin tosin johtui vain ja ainoastaan allekirjoittaneen laiskuudesta kaupassa käymisen suhteen.

Ja tää nyt ei muuten varsinaisesti liity tähän, mutta koska Tokyokanissa myydään nattoa, niin tuollaista riisi+natto+medamayaki -aamiaista pystyy oikeastaan syömään Suomessakin. :__D Tokyokanin kolmen paketin natto-pakaste tosin maksaa yli 4€ (Japanissa sama määrän saa ei-pakasteena alle sadalla jenillä eli vajaalla eurolla), joten en usko, että tulen kovin usein tekemään tuollaista aamupalaa (tähän mennessä siis tullut kerran kokeiltua). Eikä pakastenatto sitä paitsi ole tarpeeksi limaista. D:

Anyways, takaisin Japaniin. Donburien lisäksi maistettiin myös jotain kuuluisia munakasrullia. Siinä oli kaksi munakasrullia myyvää kojua vierekkäin, toisessa about 15-20 ihmistä jonossa, toisessa ei ketään. Arvatkaa kumpaan jonoon mentiin?


No pidempään tietty. :____D Kuva nyt ei oikein havainnollista kovin hyvin tosin, mutta joka tapauksessa tää on tätä perusjapanilaista logiikkaa, että jos jossain on jonoa, niin se on myös hyvää, joten tietenkin me jonotettiin. Osasyynä oli myös se, että Kengo oli nähnyt tuon paikan telkkarissa jokin aika sitten (ja sama syy varmaan oli monilla muillakin jonottajilla). Hyvää oli kyllä, eli ehkä toi logiikka sitten toimii.

Syötyämme lähdettiin kävelemään kohti tuntematonta.



Tai no, Kengo kyllä tiesi minne oltiin menossa, eli määränpää oli tuntematon vain eräälle suomalaisjuntille.


Tässä vaiheessa matkaa alkoi jo selvitä, minne ollaan menossa: Yurikamome-linjan junan vilahdukset sekä maisemat (ihan kylttejä katsomatta) antoi selkeitä viittauksia siitä, että ollaan jossain Shinbashin lähistöllä.


Tokiossa ei oikeastaan edes tajua miten korkeita rakennukset välillä on - paitsi silloin kun erehtyy katsomaan ylös. 

Käveltiin ympäriinsä, ja käväistiin esimerkiksi Lindtin kahvilamyymälässä ikkunashoppailemassa (ihan vaan siksi kun satuttiin sellaiseen törmäämään ja lindtin suklaa on parasta, mutta liian kallista) ja yhdessä isossa kaupassa katsomassa olisiko siellä ollut huoneenlämmössä säilytettäviä minivanukkaita (älkää kysykö), mutta ei ollut.

Oomoriin palattuamme mentiin syömääännnnn~


Tai no, enemmänkin vaan istumaan Jonathansiin (joka on family restaurant kuten mun edellisten matkojen vakiopaikka Gustokin). Jonathansiin siksi, että sieltä saa maccha lattea. :D Drink barin saa halvemmalla jos syö jotain, joten tilattiin pari annosta: lohisalaatti ja pinaattia kananmunalla.

...mjoo syön salaattia puikoilla. Anteeksi etikettivirheestä.


Matkan viimeisenä päivällisenä oli yakitoria (eli paistettua kanaa vartaissa, muistaakseni neljää tai viittä erilaista), unagia (eli ankeriasta), takoa (eli mustekalaa), kevätrullia ja tuollaisia... No, friteerattuja perunajuttuja, en enää muista tarkalleen mitä ne oli, mutta hyviä nekin. :D


Tässä kuvassa näkyy myös edellisestä kuvasta jäänyt onsentamago. Eli suoraan suomennettuna kuumalähdekananmuna. :D En oikein tiedä mitä näistä sanoisi tarkemmin, mutta kaikki ruoka oli jälleen kerran hyvää - kuten joka ikinen päivä tuolla ollessa. :')

11.3. olikin sitten vuorossa kotiinpaluu. Kengo oli ihana ja huolehti mun matkalaukusta kentälle asti - mukaanlukien lievästi ruuhkaisen aamujunan.



Saavuttiin kentälle mukavan ajoissa, joten ehdittiin vähän kierrellä matkamuistokaupoissa sun muissa ennen turvatarkastusta.

Pakko oli käydä vielä maccha-frappuccinolla ennen lähtöä. ♥


En mennyt porteista läpi niin myöhään kuin Sarin ja Sinin kanssa viime keväänä (eli "apua me myöhästytään"-tyylillä), mutta kumminkin niin myöhään, että portille saapuessa ehdin vain istahtaa ja popsia pois hetki sitten ostamani azukidaifukun ja sitten nousinkin jo jonottamaan sisälle koneeseen. Vierustoverina oli tällä kertaa sellanen nuorehko japanilainen poika (jotain päälle 20 varmasti koska se joi viiniä :D). Ei juuri juteltu, mutta se oli kiltti ja nosti mun laukun ylös lennon alussa. :) Matka meni kivasti vastamelukuulokkeiden kanssa, jotka Kengo alkumatkasta oli suositellut mua ostamaan + myös maksoi puolet (ja tinki hinnasta vähän pois, eli se siitä myytistä ettei Japanissa voisi tinkiä...).


Kotiinpaluu oli jotenkin vielä absurdimpi kuin yleensä. Ennen olen aina matkustanut jonkun kanssa ja ennen kaikkea palannut kotiin, jossa on ollut joku, mutta nyt kentällä ei ollut ketään vastassa ja raahasin vain yksin 21 kilon laukkuni kentältä tänne kopperooni. Olen myös luullut sietäväni yksin oloa hyvin, mutta nyt en oikein yhtään tiedä mitä tekisin, kun ei ole ketään kenelle puhua eikä ylipäätään ketään vieressä jumittaa melkein 24 tuntia päivässä... Jos olisin yöpynyt hotellissa, niin paluu olisi ehkä tuntunut enemmän kotiin paluulta, mutta nyt Japanissa tuntui enemmän kodilta. D: Onneksi ensi viikolla alkaa pääsiäisloma ja pääsen taas kotikotiin Kotkaan. ♥

Ai niin, jos muuten kiinnostaa miksi mun matkalaukku oli lähes ylipainon rajoilla, niin syynä oli vaatteiden + kenkien + matkalaukun elopainon ynnä muun lisäksi kaikki se ruoka ja herkut, joita sieltä raahasin. Seuraavista kuvista näette pienen osan näistä.



Erityismaininta oikean yläkulman juustokakkupaloille. Luulin että ne olisi olleet sellaisia suht tavallisia keksejä, mitkä maistuu juustokakulle, mutta niiden koostumuskin oli ihanan juustokakkumainen. ♥ Myös oikean alareunan suolaiset juustotyynyt oli ihania. Ja noi alareunan perunat ansaitsee myös maininnan - kuka oikeasti on keksinyt myydä paistettuja perunoita snacksseina? Ja siis ne ei ole mitään sipsimäisiä, vaan sellasia vähän kosteita pehmoisia oikeita perunanpaloja. :D 

 Eräs antoi vähän suosituksia maustekastikkeista... :___D Kuvasta löytyy myös misokeittoa, panko-jauhoa (joka on Japanissa oletettavasti reippaasti halvempaa kuin Suomessa) ja kalahiutaleita. Ja ilmaiseksi saamaani currya. :)


Nämäkin Kengu lahjoitti mulle, kun sen huoneessa sattui tällaisia lojumaan. Mausta en sano mitään, mutta tällaisten syöminen on kivaa. :D



Koska en etsinnästä huolimatta ole viimeaikoina onnistunut löytämään Suomesta yhtään kivoja laukkuja, niin suoritin sitten saman tuskaisan etsinnän Japanissa... Vasemman puoleinen on Maruista, oikeanpuoleinen Honey's:ista. Hinta ei mennyt ihan koon mukaan, kun tuo Honey'sin laukku maksoi jonkun reilut 2000 jeniä ja tuo musta taas ehkä kolme kertaa tuon hinnan. ...ja sain sen muuten lahjaksi...



Elämäni ensimmäinen White Day -suklaarasia. ♥ Jonka sain lentokentällä. ;_; Japanissa perinteisesti siis miehet saa ystävänpäivänä suklaata, mutta joutuu kuukautta myöhemmin White Dayna antamaan itse kaikille suklaata lahjoittaneille jotain (tosin jos kyseessä on ns. rakkaudentunnustus-suklaa, eikä itse tunne samoin niin lahjan voi kaiketi jättää palauttamatta), jonka arvo on mielellään ainakin kolme kertaa sen verran kuin ystävänpäivänä saatu suklaa/tms. Joo. En tiedä tuon hinnasta enkä välitäkään tietää, mutta hyvää oli. Halusin Mary's chocolaten suklaata ja sitä sain. :D


Tältä muuten näytti matkalaukunpurkamis-operaationi. Kuva on keskivertoa pienempi ihan siksi, ettette pääse zoomailemaan mitä kaikkea tuossa kasassa on, hah. :D

Aikaero muuten tuntuu vieläkin, vaikka paluusta on jo yli kaksi viikkoa. Tai ehkä ylläpidän sitä itse nousemalla joka aamu jo kuuden ja seitsemän välillä? Mutta minkäs sille voi, että satun heräämään pirteänä silloin ja aurinko paistaa niin kirkkaasti ettei tee mieli enää nukkua... :')

Thursday, March 26, 2015

8.3. lihaa, kakkua ja karkkeja + 9.3. Kawasaki

Jajajajaja Japani-merkinnät jatkuu vielä hetken aikaa.

Hmm, mitäköhän me oikein tehtiin 8. päivä aamupuolella? :D Kuvia löytyy mm. muumipeikkopiirroksista ja laukuntäytepaperipallosta mille on piirretty naama niin että se näyttää muumin päältä. Lisäksi tiedän, että käytiin illalla sellaisessa pienessä karkkikaupassa ja purikurassa. Muu on hämärän peitossa eli toisin sanottuna mun ei tosiaankaan pitäisi jättää blogin kirjoittamista tällä tavalla myöhemmäksi. :____D

Näin jälkeenpäin järkeillen veikkaisin, että lounaaksi syötiin spagettia, koska oli sunnuntai (eli vapaapäivä myös muilla perheenjäsenillä) ja mulla ei ole lounaasta kuvaa. Jostain syystä unohdin ottaa kuvan molemmilla kerroilla, kun ruokana oli spagettia. XD Hyvää oli joka tapauksessa.

Lounaan jälkeen lähdettiin sitten vähän kävelemään jonnekin, en enää muista missä kaikkialla käytiin, mutta ei ilmeisesti missään kovin mainittavassa paikassa, kun kuvia ei ole, ehehehe. Paluumatkalla käytiin Kengon kodin läheisessä pienenpienessä karkkikaupassa, jossa Kengo kävi aina pienenä tuhlaamassa taskurahansa.



Ja siinä vähän ostoksia. :D Hintaa tuli yhteensä vaan joku parisataa jeniä, mutta noi on kyllä kaikki aika pieniä. Kengo järkyttyi siitä miten vähän olen oikeastaan maistellut japanilaisia karkkeja/herkkuja, erityisesti kun sanoin etten ole koskaan syönyt edes umaibouta, eli noita oikean alakulman keppejä. Ne on sellasia kepinmallisia maissisnackseja, joita on hyvin monessa eri maussa - tavallisissa ja vähemmän tavallisimmissa. Kuvasta löytyy corn potagen, mentaikon ja tonkatsu-kastikkeen makuiset, mutta noita on myös esimerkiksi pizzan, suklaan, teriyakiburgerin, takoyakin ja naudankielen makuisina + läjä kausimakuja vielä päälle. :D Anyways, oli yllättävän hyviä, samoin kuin oikeastaan kaikki kuvan herkuista (paitsi ehkä oikean yläkulman wasabijuttu).


Päivälliseksi oli lihaa = luksusta. Kyllä, hyvä liha on ikävä kyllä kallista myös Japanissa. D: En tiedä miten hyvältä tuo ruoka näissä kuvissa näyttää, mutta se oli ihan mielettömän hyvää. *Q*


Kengo otti vielä vähän paremman kuvan ennen kuin aloitti lihanpilkkojanhommansa.

Mutta jos mennään siihen syyhyn, miksi päivällisenä oli tällaista kallista ruokaa, niin...


...kengon perhe järjesti mulle synttäripartyt. ;_;♥ Tuli ihan ala-asteajan synttärijuhlat mieleen, kun ensin sammutettiin valot ja tuotiin tuollainen pöytään synttärilaulun kera (joka muuten lauletaan Japanissa useimmiten enkuksi). Aw, en edes muista milloin olin viimeksi puhaltanut kakun kynttilät... Yllä oleva kuva on muuten siinä mielessä lavastettu, että Kengo sytytti kynttilät uudestaan heti sen jälkeen kun olin saanut ne sammutettua (yhdellä puhalluksella! \o/), että se pääsi leikkimään kameramiestä. :___D Tämän sytyttelyn takia kakkukin sai vähän steariinikoristeita päälleen, mutta siistittiin se ennen syömistä.
Ai niin, mulla on muuten tästä kakkuhetkestä myös lyhyt video, eli tulkaa sukulaiset sun muut tutut käymään niin pääsette näkemään blogiin sopimatonta materiaalia. :D Myös muutama Kengo-video löytyy. Ja Kengo-kuvia. Ja vielä runsaammin epäonnistuneita kuvia mun epäkuvauksellisesta olemukseesta. .....okei, älkää tulkokaan katsomaan.


Tässä vielä kakku leikattuna ja lautasella. Olisivat kuulemma alunperin halunneet ostaa sellaisen perusmansikkakakun, mutta se oli loppu sieltä paikasta, josta ne tämän ostivat, joten asia korjattiin syömällä suklaakakkua mansikoiden kera. :D Toi oli muuten yksi parhaista täytekakuista mitä olen syönyt. Täyte oli ihanan pähkinäinen ja suklainen ja muutenkin toi kakku oli vielä paljon paljon paremman makuinen kuin miltä se näyttää. Toi lautasen vieressä poseeraava kisu oli muuten kuulemma tarkoitus laittaa kakun päälle, mutta sitten nuo oli tajunneet, että voisinkin ottaa sen mukaan kotiin ja laittaa vaikka koristeeksi johonkin. Ja tuossa se pöydällä nököttää nytkin eli en ole vielä syönyt, vaikka se täysin syömäkelpoinen onkin. :D

9.3.

Maanantaina mietittiin tavalliseen tapaamme pitkään ja hartaasti minne mentäisiin, ja kun ei lopulta keksitty oikein mitään, niin mentiin Kengon äitin ja siskon monena päivänä suosittelemaan Kawasakiin. ...jossa ei tosin kuulemma ole mitään. :D Mutta no, en ollut ennen käynyt kyseisessä paikassa (tai ollut aikomuksissakaan käydä), joten sainpahan "käydyt paikat" -listaan yhden nimen lisää. :___D Ja kyllä siellä oikeesti jotain oli, lähinnä shoppailumahdollisuuksia tosin, mutta en mä nyt sen enempää erikoisuuksia tarvitsekaan. Oli hauskaa. :)

Ennen Kawasakiin lähtöä käytiin kuitenkin ensin lounaalla Oomorin asemalla olevassa pienessä ramen-paikassa.


Supertulista ramenia. ♥ Niiiin hyvää. *Q* Siedän muuten chilin tulisuutta tuhat kertaa paremmin kuin Kengo (oli parasta viihdettä aikoihin katsoa miten se söi tuota ramenia XD), mutta wasabin sietokyky menee oletettavasti toisinpäin... Kuvasta voi ehkä päätelläkin, mutta tilattiin tuota vain yksi annos, joka sitten jaettiin (...en tiennyt että rameninkin voi jakaa). Tähän on syy, jonka saatte tietää kohta. Kyseinen juttu on myös pääsyy siihen, miksi lähdettiin Kawasakiin.

 Kawasakin asemaa. Se olikin yllättävän iso paikka. :__D


 Kuten kuvasta näkyy, satoi. Koko päivän. D:

Ja seuraavassa kuvassa se odotettu syy Kawasakiin lähtöön ja ramenin puolittamiseen.


...eli Mister donuts. ♥ Oomorin Misudo oli (ja on kaiketi edelleen) suljettu jonkun remontin tai vastaavan takia, ja Kengolle ajatteli, että Kawasakin Mister Donuts saattaisi olla kaikista kätevin vaihtoehto. Tuo etualalla näkyvä pyöreä donitsi näyttää ehkä perusmunkilta, mutta se oli täynnä kermavaahtoa. Eli taivaallisen ihanaa. *Q*♥ Alta pilkistää myös klassinen pon de ring, joka on vaan aina yhtä hyvää. Ja kuten kuvastakin kenties näkee, oltiin säästäväisiä ja otettiin ruokajuomaksi (ilmainen) vesi. :D

 ...noi pahvilaatikot ei oikeesti oo tän kuvan pointti, huomasin ne vasta äsken. :___D

 Joku random ostoskeskus. Ihan mukava sellainen, ja ruokamaistiaisosastokin löytyi. :) ...siis ruokaosasto, jossa satuttiin jakamaan kivasti maistiaisia.

 NEWS löytyi myös. En muista mainitsinko, mutta näin matkan alkupuolella myös NEWS-rekan Harajukussa. Se kuva missä se näkyy on itse asiassa blogissa, mutta pari muuta juttua siinä kuvassa varastaa huomion niin totaalisesti, että postausta kirjoittaessa unohdin koko rekan. :D




Käytiin myös yhden kaupan eläinosastolla katselemassa (pikkuhäkeissä kärsiviä) koiria ja kissoja. Söpöjähän ne oli, mutta jotenkin aina käy sääliksi noita, kun ne joutuu viettämään aikaa niin pienessä tilassa... Teki vaan mieli ostaa ne kaikki pois sieltä. D: Varsinkin toi ylläolevan kuvan supersöpö ragdoll-kisu, joka osasi ihmeen hyvin käyttää tuon pienen tilan hyödykseen - se pomppi jatkuvasti nurkasta toiseen. :D


Seuraavaksi käytiin sellaisella osastolla, jossa oli akvaariofisuja ja liskoja sun muuta. Ihan tarpeeksi pelottavia otuksia löytyi jo muutenkin, mutta sitten Kengo ohjasi mut vielä sellaiseen liukuovella suljettuun pieneen huoneeseen, joka oli... Järkyttävä. Kanit ja pöllö oli ihan kivoja, mutta ne torakat tai mitkälie onkaan ja se kana... En tajua mikä pointti edes on pitää kanaa eläinkaupassa - tai siis, onko oikeasti olemassa ihmisiä, jotka käy ostamassa itselleen lemmikiksi kanan keskellä kaupunkia? Silleen että käydään ensin katsomassa sitä ja ihmettelemässä kuinka söpö se on ja käväistään kysymässä myyjältä, että pääsisikö silittämään ja sitten maksetaan kassalla ja viedään kotiin. ...okei, ehkä se ei oikeasti mene noin, mutta se kana oli ihan järkyttävän pelottava. Siis ollakseen vain kana. Joka sattui olemaan lattiatasossa ja näytti pyrkivän hyvin aktiivisesti ulos häkistään.



Nuutunut ja muutenkin omituinen kokonaisilme + sadepäivän hiukset, mutta... kai sitä pitää itsestään edes yksi kuva saada joka postaukseen.

Tarpeeksi kierreltyämme ja ikkunashoppailtuamme lähdettiin takaisin Oomoriin.


Iltaruokana oli tällä kertaa Kengon iskän bravuuripossua, tuollaista munakoisojuttua jonka nimeä en enää muista (kuulemma vähän epäonnistui mutta maku oli ainakin perfekto), jonkinlaisia simpukoita (en enää muista mitä ne on mutta ehkä jotain kampasimpukan tyyppisiä) + perussalaattia. En oikein osaa selittää näitä ruokia kunnolla kun en aina oikein tiedä japaniksikaan mitä nuo on, mutta joka tapauksessa kaikki oli tälläkin kertaa ihan liian hyvää. *Q*


Jälkiruokana konbini-juustokakkua, jonka viime postauksessa mainitsinkin. Se leikattiin hyyyvin pieniin paloihin, koska meillä oli vielä kakkosjälkiruokakin.


...tai no, voiko tuota nyt jälkiruoaksi kutsua, kun se on juustoleipä ja ei siis mikään makea sellainen. Oon muistaakseni syönyt tuollaista kahden juuston leipää jollain aiemmallakin Japanin matkalla. Yhtä hyvää oli kuin silloinkin = erittäin hyvää. :')

Saturday, March 21, 2015

7.3. Solamachi ja muumikahvila


...ihan heti alkuun mainittakoon, että otsikossa mainitun muumikahvilan jono oli niin järkyttävä, että otettiin vaan kuva haisulin kanssa ja häippästiin - ihan vain, ettei kukaan lue tätä postausta innoissaan muumikahvila-kokemuksia etsien. :D

Mutjoo. 7. päivä lauantaina lähdettiin siis jo aamupuolesta kohti Sky Treetä ja Solamachia (paitsi etten taaskaan tiennyt minne oltiin menossa ennen kuin saavuttiin perille, hah). Yleensä olen mennyt Sky Treelle kävellen Asakusan temppelialueen lähistöltä (jonne oon kenties ensin kävellyt Uenosta), mutta nyt mentiin metrolla ihan Sky Treelle asti.


Tässä kuvassa näyttää hyvinkin väljältä, mutta tuolla oli oikeasti ihan järkyttävästi ihmisiä. Tai no, peruslauntai-meininkiä, mutta esimerkiksi kahvilointia ajatellen vähän liikaa.

Olin aikaisemmin sanonut, että Muumikahvilassa olisi hauska käväistä, mutta... En mä nyt ajattelut että me sinne lauantaina yritettäisiin. Paikalle tullessa meidän edellä oli jonoa 27 ihmistä/ryhmää/joukkoa/whatever, ja se kahvila on melko pieni, joten luovutettiin ja pyydettiin vain staffilaista ottamaan meistä kuva sen kahvilan edessä. Siinä sitten sattumalta oli sellainen haisulipehmo, niin otettiin sitten sen kanssa yhteiskuva. :D




Ei sinänsä shoppailtu Solamachissa, lähinnä kierreltiin ja kaarreltiin ja katseltiin ja syötiin ilmaisia maistiaisia kaikkialla mistä niitä sai. :__D Päästiin mm. maistelemaan Cheese Gardenin kalliita juustokakkuja. ♥ Saatiin pariakin erilaista, toisessa oli muistaakseni jotain hunajaa sun muutakin ja molemmat oli niin hyviä. *Q* Tosin Kenguska totesi myöhemmin erästä konbinijuustokakkua syödessämme (ja siis eri päivä kyseessä :D), että ihan yhtä hyvää juustokakkua saa näköjään halvemmallakin. ...johon mä en tietty voinut olla sanomatta, että vielä halvemmalla saa kun tekee itse eikä ole edes vaikeaa. Ah sen ilme oli niin ihana. :____D Mutta ihan oikeasti, en vieläkään ymmärrä miksi niin monet tuntuu ajattelevan, että juustokakun tekeminen olisi vaikeaa. Tai siis, paistoaika nyt on aina vaikea juttu, mutta muuten paistetun juustokakun leipominen on simppelimpää kuin melkein minkä tahansa muun kakun...


Kyllä, otin näköjään kuvia vain ulkona.

Viihdyttyämme Solamachissa jonkin aikaa lähdettiin takaisin kotiin Kengolle.


Iltaruokana oli tällä kertaa tonkatsua ja tuollainen uppopaistettu katkarapu. Olin tavalliseen tapaani liian laiska hakeakseni kameran (sen luokse olisi kumminkin ollut about 10 metriä matkaa joten uskon että ymmärrätte), joten kuvailin ruoat kännykällä. Yllä olevan kuvan ottamisen jälkeen Kengo kuitenkin totesi, että mun pitää kuvata sen annos ja laittaa se blogiin, kun mun annos näyttää niin surkealta, kun siinä on vain yksi tonkatsu-pala (samoin oli esim. kengon äitillä, tää johtuu siitä että syötiin noiden lisäksi oikeasti paljon kaikkea muutakin - joista mulla ei ole kuvia tällä kertaa). Sittenpähän kuvailin Kengun annosta.


...ja seuraavaksi se totesi, että äh, misokeitto puuttuu, ja asetteli senkin mulle kuvattavaksi.


Tällainen toistui muuten aikalailla joka päivä. Siis sellainen, että yritin vaan nopeasti ottaa ruoasta kuvan, että pääsisi syömään ennen kuin ruoka jäähtyy (tai oikeastaan ennen kuin ehdin kuolla nälkään), mutta sitten kenguska alkoikin auttaa ruokien asettelussa kuvaan ja keksii milloin mitäkin, mitä kuvaan pitäisi vielä lisätä. XD

Nyt häivyn leikkimään laskentatoimen kirjan kanssa, byes. o/ On muuten sata kertaa helpompaa kuin rahoituksen perusteet -kurssi, jonka kokeen joudun aika varmasti uusimaan...