Tokyo Dome City & Muumikahvila

...ja muuta palloilua Tokyo Domen lähistöllä. Käytiin siellä 17.5. eli vajaan parin viikon takaisista tapahtumista kerron siis. :D Yritän saada tän blogin kyllä vähän ajankohtaisemmaksi, mutta viimeaikoina on pitänyt kiirettä matkasta nauttimisen lisäksi myös siksi, että mulla on yksi kauppatieteen verkkokurssi vielä kesken. Nyt kyllä ärsyttää, että jätin opiskeltavaa lomallekin, mutta onpahan tekemistä silloin kun seuralaisellani on menoa.

Tekisi oikeasti mieli kirjoittaa nyt esimerkiksi Yokohamassa käynnistä, Kawasakin ihanasta buffet-ravintolasta (ja Bic Cameran papparaisesta joka yritti naittaa meitä) tai eilisestä, jolloin nähtiin muutamia yliopistokavereitani (jotka palasi/palaa tänään Suomeen), mutta yritän nyt olla järjestelmällinen.

Anyways, toissamaanantaina suunnattiin siis Tokyo Domen lähistölle. En ollut koskaan ennen siellä tullut käyneeksi, niin jo ihan senkin takia oli hauska käydä, ihan vain että näki miten isolta se areena luonnossa näyttää.

 

Käytiin myös jossain baseball-tavaraa myyvissä kaupoissa. En tiedä juuri mitään baseballista ja senkin vähän mitä tiedän olen oppinut draamasarjoista, mutta Kengo tietää, niin oli hauska kierrellä tuolla & sivistyä monen asian suhteen. :D Kengon isältä kuulin, että Japanissa kuulemma baseball-joukkueiden kannatus ei mene läheskään aina oman asuinpaikan suhteen, vaan kannustettava valitaan ihan sen mukaan, mistä joukkueesta tykkää eniten tai mikä on omasta mielestä paras. ...that being said, mulla ei ole aavistustakaan miten urheilukannatus-jutut yleensä menee esim. Suomessa, eli en tiiä onko toi poikkeuksellista vai ei vaikka Kengo isä sanoikin sen olevan. :___D

Itse Domea tarpeeksi katseltuamme ja kuvailtuamme suunnattiin kohti "varsinaista" Tokyo Dome Citya (eli kauppakeskuksen & huvipuiston yhdistelmää joka Tokyo Domen ympärille on muodostunut) ja Muumikahvilaa.

Meillä oli tuonne varaus, mutta eipä sitä näköjään hirveästi olisi tarvinut, kun jonossa oli vain muutama ihminen ja sinä aikana, kun istuttiin kahvilassa, niin se tyhjeni vielä entisestään (lounasaika alkoi mennä ohi).

Päätettiin tällä kertaa jättää varsinainen lounastaminen muualle, joten pyydettiin kahvilamenu. Lounaan tilatessa saa muuten suomalaistyyppisen ruoan lisäksi myös syödä esimerkiksi ruisleipää niin paljon kuin lystää, eli jos Suomi-kaipuu yllättää Japanissa ollessa, niin suosittelen. :') Kahvilamenussakin on paljon suomalaisia juttuja, muun muassa simaa, glögiä ja suomalaista alkoholia - joista me ei tosin tilattu mitään. 

Sen sijaan keskityttiin saamaan eteemme mahdollisimman monta muumipeikon naamaa kuin mahdollista. :___D Suklaakakku oli perussuklaakakkua, mutta hyvää silti, ja toi kupissa ollut marjavanukas oli myös perushyvää. Lattekin oli peruslatte. ...mutta ei haittaa, koska ei me tuonne makunautintoja menty hakemaan, vaan nauttimaan muumimaisesta tunnelmasta. :')

 Kengo ei ole niin muumifani, mutta se kuitenkin ehdotti ihan oma-aloitteisesti tuonne kahvilaan menemistä, koska tietää että mä halusin sinne. Sitä paitsi tästä tuli taas hyvä suomen oppitunti, kun joka puolella luki suomeksi jotain ja kahvilahenkilökuntakin sanoi muutaman sanan suomeksi (tervetuloa ja kiitos). Onnistuin jopa selittämään sille mitä tarkoittaa tuolla kahvilassa joka puolella lukenut "kaikki hauska on hyvää vatsalle". :D

En edusta, mutta ei sen puoleen kyllä niiskuneitikään, joten tasoissa ollaan. 

 

Yllä vielä kahvilassa myynnissä olleita leipomuksia. Olisi tehnyt hirveästi mieli ostaa curryjuustoleipää, vaikka se taisi kuulua niihin ulkonäöltään vähiten söpöihin & vähiten suomalaisiin vaihtoehtoihin. :D

Seuraavaksi vähän shoppailtiin (mitään ostamatta tosin) ja sitten suunnattiin syömään lisää. :___D

Ruokapaikkana Goemon-niminen pastapaikka, josta puhun yleensä nimityksellä "se paikka missä spagettia syödään puikoilla", koska en ikinä muista sen nimeä. Alkupaloina tuollainen keitto/liemi + ihana vähän tulinen salaatti.

 
Tilattiin molemmat tällainen Hokkaido-tyylinen annos, joka sisälsi... Kaikkea mahdollista. :__D Kermaisessa kastikkeessa mm. kabocha-kurpitsaa, perunaa, maissia ja rapua juustoisessa kermakastikkeessa. Niiiiin hyvää. ;_;♥

 Syömisen jälkeen käytiin vielä urheilemassa batting centterissä. Tai no, Kengo kävi. Se päätti kokeilla lyömistä pitkästä aikaa ja valitsi tietenkin kaikista vaikeimman vaihtoehdon mikä löytyi - eli maximivauhtia kohti kiitävän pallon + tietty sellaisen, missä se pallo on niin kova, etten mä uskaltautuisi edes kokeilemaan. Ja tietenkin se sitten vielä meni ja löi hyvin. :D En tietenkään tosin juuri mitään tajunnut, mutta jo pelkästään se, että se osui siihen palloon, oli mun näkökulmasta mieletön saavutus. :___D 

Päivän herkkusaalis: karamellivanukkaat, joita ei tarvitse pitää jääkaapissa, nattoun makuiset umaiboutikut, tonkatsunaksu kengon iskälle lahjaksi + roskiin lentäneet ume-snacksit. Roskiin ne lensi siksi, että Kengo tajusi vasta kotona katsoa missä ne on valmistettu (ja ko. paikkahan oli Kiina, ja tällasia ei näiden perheessä ole viime aikoina juuri syöty. en jaksa selittää tarkemmin mitä syitä mulle on tähän liittyen kerrottu mutta googlella saattaapi löytyä).

Päivälllinen. ♥

Kirjoittelen piakkoin uudestaan, kuvat olen jo muokannut joten ei pitäisi kovin kauaa kestää. Pääsin muuten tässä muutama päivä sitten kokemaan elämäni ensimmäisen maanjäristyksen. ...paitsi ettei sitä voi kyllä pääsemiseksi kutsua, ja jos saan valita niin en halua enää koskaan ikinä milloinkaan kokea sellaista uudestaan. Tai no, itse asiassa nyt mulla on jo sellanen "hyvähän se oli kokea"-tunne, mutta muistan miten kauheaa oli järistyksen alkaessa & sen jälkeen. Tärisin varmaan vielä tunti sen jälkeen, vaikka se oli täällä voimakkuudeltaan "vain" vaivaiset 4 magnitudia. Jos Japanissa olisi vaikkapa vaihdossa, niin varmasti noihin tottuisi, mutta ne on silti pelottavia, varsinkin jos sattuu vaikka olemaan junassa tai ulkona silloin kun sellainen tulee. Tai jossain rannalla. Hyrr. Nyt olin onneksi Kengolla, jossa huonekalutkin on valittu niin, ettei mikään kaadu päälle. Kaapeistakaan ei kuulemma pudonnut mitään edes silloin neljän vuoden takaisen ison maanjäristyksen aikaan.

Maanjäristyksen ansiosta kyseisen päivän päivälliskeskustelu oli kuitenkin vielä tavallistakin mielenkiintoisempi. Pääsin kuulemaan kaikenlaista 2011 maaliskuun maanjäristyksestä, mm. tarinoita pimeistä kaupoista, jonottamisesta kauppaan vessapaperin takia (kuulemma ruoan puute ei niinkään ollut ongelma silloin), siitä millaista on olla pysähtyneessä ja pimeässä junassa... Jotenkin kammottavaa mutta äärimmäisen mielenkiintoista.
 
Mutjoo, nyt alan opiskelemaan. Tänään sataa, joten lusmutaan pitkästä aikaa (kenties ekaa kertaa koko matkan aikana) koko päivä sisätiloissa. Ikkunat on tosin auki molemmissa päissä asuntoa, joten raikasta ilmaa riittää ja tuulee sen verran, että luulee olevansa ulkona. :D