Tällä kertaa aiheena toukokuun 29.päivä, jolloin tapasin paria yliopistokaveria + bonuksena kotimatkalla yhtä Kengon kaveria. Sovittiin opiskelijakavereiden kanssa ensin treffit Shinjukuun, mutta vaihdettiin ne lopulta Shibuyan Hachikon liepeille - ja hyvä näin, koska Shinjukun asema on ihan järkyttävän sekava (luotan kyllä jossain määrin siihen, että osaan suunnistaa siellä enkä ole vielä koskaan eksynyt siellä, mutta silti...). En ole liikkunut Japanissa yksin kuin viime vuonna vähäsen, joten oli ihan kiva että tuo toinen lopulta päätti tulla mukaan saattamaan (vaikka kyllä mä nyt eksymättä & ulkomaalaisia jahtaavia stalkkereita perääni saamatta olisin Shibuyaan asti päässyt).
Anyways, sanoin Kengolle että juna-asemalle asti riittää ja junaa vaihtaessa ehdotin että jos se kumminkin menisi kotiin, mutta se tuli kuitenkin Shibuyaan asti. ...eikä lopulta lähtenyt kotiin ollenkaan vaan jäi meidän turistioppaaksi - ja maksumieheksi (en oo vieläkään yrityksestä huolimatta saanut ujutettua sen lompakkoon edes omaa osuuttani). :___D
Mentiin ensin erääseen kahvilaan istumaan (joka on kuulemma jotenkin kuuluisa + kengo oli käynyt siellä joskus aikaisemminkin niin se tiesi että siellä on hyviä jälkiruokia :D). Itse tilasin white mochan ja tuollaisen rare cheesecake + sitrusorbetti + appelsiini -parfaitin. Molemmat oli ihania. ♥ En edelleenkään ole mikään suurin kahvifani, mutta esimerkiksi white mochasta tykkään. Ja Starbucksin tämän hetken rajoitetun ajan myynnissä olevasta suklaa-crunch frappuccinosta, minkä suklaakastikeessa & kermassa on kahvia. ...eli jos sokeria ja kermaa/maitoa (+ mielellään vielä suklaata) riittää, niin kahvi on hyvää. :___D
Tässä vielä Jonin juustokakku, joka näyttää ihanalta sekin, muista en tullut ottaneeksi kuvaa. Ja niin muuten, toi kahvila oli muuten aivan loistava, mutta siellä ei pystynyt vaihtamaan juomiin soijamaitoa tai vastaavia, joten viideosalle seurueesta oli hieman vaikeampi löytää juotavaa (tai syötävää sen puoleen, mutta mentiin syömään kunnolla vasta tuon jälkeen). Plus valitseminen on kenties helpompaa sellaisissa kahviloissa, joissa voi katsella kakkupaloja sun muuta ennen valintaa. ...that being said, jos vaan mennään jossain vaiheessa Kengon kanssa Shibuyaan päin niin haluan tuonne uudestaan. :D
Kahvilassa istuttuamme & juteltuamme kaikesta mahdollisesta, muun muassa 30 jenin tofusta (löydettiin muuten Oomorin lähistöltäkin ko. tofua myyvä superhalpa supermarket, kengo ei vaan ollut ikinä ennen ajatellut minkä niminen se supermarket on :D) ja näiden yliopistokavereiden Japani-reilauksesta, lähdettiin etsimään ruokapaikkaa..
Päädyttiin liukuhihnasushipaikkaan, vaikka moni ei ehkä sitä ylläolevan kuvan perusteella välttämättä tajuakaan. Liukuhihnasushipaikoissa tosiaan voi syödä myös kaikkea muuta kuin sushia, muun muassa jälkiruokia, ranskalaisia ja yllänäkyviä "yliopistoperunoita" (daigaku imo). Nimi tulee vissiin siitä, että nää oli joskus aikoinaan suosittuja yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa. Kyseessä on siis yksinkertaisesti makeassa kastikkeessa paistetut bataattilohkot. Anyways, noita meni hihnalla ohi juuri sopivasti, niin tuli sitten aloitettua liukuhihnasusheilu bataatilla.
Ai niin, ja tällä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, mutta kello-tuli-viisi -musiikki soi juuri, ja mulle tuli mieleen, etten ole ennen siitä blogissa maininnutkaan. En ennen tätä matkaa edes tiennyt, että tällainen käytäntö on, mutta Japanissa on tavallista että kun kello on viisi, niin jostain raikaa sellainen lullaby-tyylinen herttainen sävelmä. :D
Mutta takaisin asiaan!
Tamagoyakisushi on niin piristävä näky, Kengon kanssa kahdestaan ollessa sitä ei tule ikinä tilattua. Muutenkin tuli nähtyä (& maistettuakin) jotain sellaisiakin juttuja, joita ei yleensä tule Kengon kanssa ollessa syötyä - kuten avokadosushia.
Tämän parempaa kuvaa avokadosushista ei valitettavasti tullut otettua kun en sitä itse syönyt, mutta se näkyy jotenkuten tuolla oikeassa yläkulmassa. Käytännössä siis avokadopala sushiriisin päällä, ja kiedottu yhteen merilevällä.
Eräs mun ja Kengon lautasista. Kuulemma ällöttävää. :___D ...mutta niin hyvää. ♥
Avokadotempuraa. Rehellisesti sanottuna munkin olisi tehnyt mieli tilata tuota, mutta sen ison parfaitin jälkeen ei enää jaksanut ja päivällisaikakin läheni... D: Muutenkin tuossa sushipaikassa oli kaikkea hyvin mielenkiintoista, löytyy kaikenlaista hyvää niillekin, jotka ei välttämättä raaoista merenelävistä niin välitä (eli äpy, kun tuut japaniin joskus niin tuonne mennään sitten :D).
Kengokin tarttui avokadoinnostukseen ja tilasi tuon ylläolevan avokadonpuolikkaan, joka on täytetty katkaravuilla ja majoneesilla. Hyvää oli. :) Alkoi tekemään mieli sellaisia avokadolla ja majoneesi-munavoilla täytettyjä paahtoleipiä tuota syödessä...
Tilaustabletti in action! Toivottavasti Anni et pahastu kun näyt tässä kuvassa, kerro jos haluat että poistan. :D
Syömisen jälkeen Kengo lähti kiireellä tapaamaan kaveriaan, jonka kanssa se oli luvannut mennä syömään, ja mä sain tulla mukaan kuokkimaan kun en yksin ilman avainta olisi päässyt kotiinkaan. Kengo sanoi, että ko. tyyppi on pelottavan näköinen, ja kieltämättä olihan siinä vaaleine hiuksineen vähän gansterityyliä, mutta se oli jotenkin tosi sympaattinen. Ja kenties muakin ujompi. :') Ei kovin kauaa ehditty istua family restaurantissa väittelemässä maistuuko perus-kokis ja zero erilaisilta vai ei (usein seurassani oleva mieshenkilö oli kolmen hengen seurueessamme ainut joka ei niitä erota toisistaan), kun Kengon kaverin piti jo lähteä. Jätettiin sitten famiresu-visiitti vain juomiseen ja lähdettiin Kengon kotiin päivällistämään.
Jälkiruokana jogurttia, joka on muodostunut mun lempparijogurtiksi täällä. En tosin tiedä voiko tuota enää edes jogurtiksi kutsua, kun siinä on seassa niin paljon kermaa, että se muistuttaa enemmän vanukasta. XD
1 comment:
Haa, loistavaa, että löytyy hyvää syömistä miullekin! Ja kaikki makeat tietty käyvät myös, siis pannukakuille ja crepeille sitten, kun löytyy rahaa myös matkoihin... :)
T: Äpy
Post a Comment