Tsukiji + vähän muuta (=ruokaa)

Kaipa sitä taas voisi kirjoittaa, kun vakituinen seuranpitäjäni meni saamaan kesäflunssan, ja mun pitää saada jotain tekemistä että pystyn häiritsemään sitä mahdollisimman vähän. Paitsi että se lähti äsken viemään synttärilahjaa yhdelle kaverilleen (jota mäkin pääsin muuten eilen tapaamaan, siitä ehkä lisää myöhemmin tai sitten ei), joten vaikea sitä olisi häiritä muutenkaan. :D

Mutjoo, sen pidemmittä puheitta siirrytään toukokuuhun ja Tsukijiin. Yleensä kirjoitan kaiken aikajärjestyksessä, mutta nyt on pakko myöntää, että käytiin Tsukijissa ennen suurinta osaa merkinnän muista jutuista (=syömisistä) - Tsukiji on ensimmäisenä yksinkertaisesti siksi, että ruokaosuudesta ei-niin-innostuneet henkilötkin jaksavat lukea edes osan postauksesta.

Mentiin junalla Shinbashiin asti ja Kengo käväisi hoitamassa yhden jutun Ginzassa, ja sitten käveltiin Tsukijiin. Oli ihanan kuuma päivä eli toisin sanottuna absoluuttisen täydellinen päivä tuollaisella kävelylenkille. Käveltiin muuten takaisinkin. :D

Koska Tsukijissa ei juuri muuta tekemistä ole kuin syöminen (jos siis merenelävät miellyttää - jos ei niin suosittelen melkein jättämään koko paikan väliin), suunnattiin tietenkin ensimmäisenä lounaalle.

Uni-ikura-don, eli merisiiliä ja lohenmätiä riisipedillä. Niiiin hyvää. ♥ Mutta kuten Kengo heti ravintolasta ulos päästyämme sanoi: tuonne en mene koskaan. Ruoka oli hyvää, ei siinä mitään, mutta mun annoksen lehdessä oli pieni mato, ja tämä suututti erityisesti Kengon - varsinkin kun ei saatu mitään alennusta tai vastaavaa, vaan vain jokseenkin kevyesti heitetty anteeksipyyntö (+ tietty sain uuden annoksen, huomasin sen madon onneksi ennen kuin aloin syömään...). Ainakin Japanissa tällainen palvelu on kuulemma ihan ennenkuulumatonta. Tiedä sitten oliko mun länsimaalaisella naamalla osuutta asiaan...

Kengon annos, joka näyttää ihan hirveän herkulliselta sekin. *Q*

Mitäs sitä turhaan kuvissa edustamaan tai edes katsomaan kameraan, kun voi myös näyttää epäedustavalta.

Katseltuamme ja syötyämme tarpeeksi mereneläviä, siirryttiin makeiden herkkujen pariin. Ostettiin tosin vain yksi tuulihattu ja syötiin se puoliksi. :___D

Tsukijissa ja Ginzassa tallustelun jälkeen palattiin Oomoriin ja mentiin karaokeen yhteen superhalpaan paikkaan, joka halpeni opiskelija-alennuksella vielä lisää (vaikka mulla ei ollut opiskelijakorttia edes mukana). Mitä nyt netistä katsoin, niin opiskelija-alennuksella hinta on n. 100 jeniä tunnilta per henkilö, ja hintaan kuuluu myös nomihoudai (juo-niin-paljon-kuin-haluat). Eli halvalla saatiin istua tuolla pari tuntia ja laulaa äänemme käheiksi. :D

...ja sitten siirrytäänkin kuvadumpingiin, eli isken tähän nyt vaan läjän sellaisia kuvia, jotka ajoittuvat ajalle ennen seuraavan merkinnän tapahtumia, mutta joista ei ole sen kummempaa kerrottavaa.

Oomorin pikkukatuja. ♥

 

Käytiin yksi päivä family restaurantissa istumassa ja juomassa. Oikealla näette mitä harkitsin tilaavani.

...ja tässä sitten se, mitä lopulta tilasin. :___D Ihan siksi, että tiesin että näillä on päivällisen jälkeen jälkiruokaa.

Karaage. ♥ Kengon äitin tekemä karaage on oikeasti ehdottomasti parasta karaagea mitä olen koskaan syönyt.

Erään toisen päivän päivällinen: vasemmalla näkyvä ruoka sisältää muun muassa maksaa ja pavunituja.

Vielä yksi päivällinen: inkivääripossua ja... En muista mitä, mutta tuollaista tulista nuudelijuttua, joka oli niin hyvää että olisi ihan kiva muistaa miksi sitä kutsutaan. :D