Mainittakoon muuten nopeasti tässä välissä, että hain sittenkin vaihtoon ensi vuodelle. ...ja tajusin muuten juuri, etten ollut edes maininnut blogissa, että päätin sittenkin olla hakematta. :___D Eli turha tilannepäivitys tämäkin. Anyways, päätin tosiaan hetkeksi jättää vaihtohaun sittenkin ensi vuodelle. Siinä sitten katselin vähän haikein mielin vaihtokohteiden tietoja sun muita ja tajusin erään äärimmäisen häiritsevän pikkujutun, josta pistin kysymyksen vaihtokoordinaattorille. Vastaus tuli nopeasti - tosin ehdin jo sitä ennen tajuta, että riippumatta siitä haenko vaihtoon nyt vai en, en joka tapauksessa voi hankkia kandin papereita 2017 keväällä, koska muuten mun vaihto-ohjelmavaihtoehdot on hyyyvin rajatut ensi syksynä. Vaihto-ehtona olisi odottaa maisteriaikoja, mutta kun ne ajat on vielä niin epäselviä mun päässä muutenkin enkä jaksa odottaa...
Joka tapauksessa pistin hakupaperit menemään Wasedaan & Toudaihin, enää pitää tehdä opintosuunnitelma + hyväksyttää se + kirjoittaa motivaatiokirje (eli about kaikki on tekemättä, hohoho). Ja sitten kun vielä tulisi valituksi - jota pidän muuten äärimmäisen epätodennäköisenä. Tuleepahan harjoitusta hakemuksen kirjoitukseen. :'D
Muttajoo, siirrytään Oomoriin ja halvan lihan pariin.
Yakiniku teishoku ensiluokkaisella naudanlihalla ja riisi- & keitto-tabehoudailla 600 jeniä! ...ehkä. En ole ihan satavarma tuosta hinnasta, mutta 600-700 jeniä joka tapauksessa. Kun ajattelee yakinikun hintoja yleensä (halvimmillaan selviää ehkä 2000 jenillä per henki, mutta no, hinta kertoo jotain laadusta), niin tuo on todella halpaa.
Yksi pieni mutta tuossa teishoku-lounaassa tosin on: sitä voi tilata vain yhden tunnin ajan klo 11-12. Me saavuttiin muuten paikalle suunnilleen 11:55 tai vähän myöhemmin. :D
Miiiksi en osaa ottaa ruokahalua herättäviä kuvia lihasta. D:
Ravintolan julkisivu.
Mentiin syömisen jälkeen asemalle lähteäksemme jonnekin hillumaan. Siinä junaa odotellessa kysäistiin juoma-automaatilta juomasuositukset (tapahtuu seisomalla kosketusnäyttöisen futuristisen juoma-automaatin edessä tarpeeksi kauan ja mieluiten yksin) ja mulle se suositteli muun muassa tällaista herkullisen oloista lievästi suolaista vaniljalattea, joten pakkohan sitä oli maistaa. :')
Jäätiin pois Ooimachissa (meidän junakeskustelua: "Ooimachiin on kyllä niin lyhyt matka että oltaisiin voitu kyllä kävelläkin" "...tänään sataa" "ai niin :D"), ja käveltiin jonnekin paloasemalle/laitokselle/millelie, tarkoituksenamme katsoa ilmainen lyhytelokuva maanjäristyksestä. Kerroin ko. "elokuvasta" jo aiemmin, joten en nyt siitä sen enempää pulise, mutta oli kyllä hauskaa kävellä siellä jättimäisessä rakennuksessa etsimässä kyseistä "elokuvateatteria". Ei hirveästi muita länsimaalaisia naamoja näkynyt siellä salarymanien ja muiden töitään paiskivien ihmisten seassa. :___D Mutta no, out of place -tunnetta saa kokea Japanissa lähes päivittäin muutenkin, ja jälkeenpäin on aina hauskempaa kuin itse tilanteessa...
Kun vihdoin löydettiin kyseinen miniteatteri, meille annettiin heti 3D-lasit käteen ja ohjattiin istumaan typötyhjään saliin. Seuraava näytös olisi alkanut virallisesti vasta vartin päästä, mutta ilmeisesti suosio ei ole niin päätähuimaava, että aikatauluja tarvitsisi noudattaa. Elokuvan jälkeen juteltiin staffilaisten kanssa Suomen hienoudesta, kun siellä ei ole maanjäristyksiä.
Ei tosiaan ollut mikään paras mahdollinen sää, joten jätettiin tuo kuvasssa näkyvä puisto vaille tarkempaa tarkastelua. Lähempänä asemaa kierreltiin vähän kaupoissa ja tuhlailtiin (tosin meidän tavanomaisella kitsastelutyylillä), ja sitten palattiinkin jo Kengolle.
Ruokaaaa. En itse asiassa ole ihan varma mitä tuossa oli, vaikka olen syönyt tuota joskus aiemminkin... Kananmunaa ja jotain hyvää kumminkin. :___D
Täydellisesti epäonnistunut täytekakku. Pohja oli ehkä ainut onnistunut osuus, samoin kermojen valinta (arvoin vähän rasvaprosenttien kanssa) ja sokerointi, eikä täytekään kovin pahaa ollut, mutta ulkonäkö... Ymmärrän nyt miksi teen mieluummin juustokakkuja. D: Olisin tehnyt ihan perusnättejä marsipaaniruusuja, mutta kun nää ei kuulemma tykkää marsipaanista...
Kengon sisko halusi myös olla mukava ja tuoda jotain syötävää, joten se toi tällaisia jälkiruokaherkkuja. :)
Nyt häivyn opiskelemaan huomisiin tentteihin. o/
No comments:
Post a Comment