Saturday, December 31, 2016

Joulun viettoa


Mitäs parempaa tekemistä sitä uudenvuodenaattona olisi kuin kirjoittaa joulunvietosta, joten saatte nyt kuulla hieman siitä, miten vietin ensimmäisen Japani-jouluni. Olen käynyt Japanissa monen monta kertaa ja viettänyt täällä kerralla pisimmillään parikin kuukautta, mutta jostain syystä en ennen tätä vaihtovuotta koskaan ole ollut täällä jouluna. Ja ymmärrän nyt tämän ensimmäisen joulun jälkeen hyvin miksi: Japanin joulu ei näyttävistä jouluvaloista huolimatta ole kovin jouluinen.

Varoituksen sana: merkintä sisältää jonkin verran yleistämistä, mutta en ole mikään ekspertti japanilaiseen jouluun liittyen + kirjoitan lähinnä omien kokemuksieni ja Kengon perheen & kertomuksien perusteella, joten ei kannata ottaa kaikkea totuutena. Niin ja mainittakoon nyt varmuuden vuoksi sekin vielä, että tiedän varsin hyvin, että Suomessakin sanan "jouluinen" tulkinta riippuu täysin ihmisestä, samoin se, miten joulua viettää, joten painotetaan nyt vielä sitä, että puhun tässä merkinnässä ihan vain itsestäni. :')



Näyttääkö jouluiselta? Ei. Mutta itse asiassa kuva ei edes ole jouluaatolta eikä sää ole se pääpointti, koska ei Suomessakaan (läheskään) aina saada valkoista joulua + Japanissa oli tänäjouluna paikoin hyvinkin valkoista (Hokkaidolla ainakin on oikein kivasti lunta). Syynä epäjouluisuuteen on yksinkertaisesti tunnelma - ja asenteet liittyen jouluun. Jouluaatto ei ole se rauhallinen päivä, joka vietetään perheen kanssa kotona syöden jouluruokia, saunoen ja lahjoja avaten, vaan jouluaattona juhlitaan kavereiden tai seurustelukumppanin kanssa jonottamalla ravintoloihin ja jouluvalonäytöksiin.


Roppongin joulumarkkinatungostatunnelmaa.

Lisäksi joulua ja joulunalusaikaa voi viettää myös kiertelemällä joulumarkkinoita. Itse katsastin vain Roppongin ja Hibiyan joulumarkkinat, mutta molemmat olivat aika samantyylisiä. Myynnissä lähinnä glögityylistä viiniä, saksalaista olutta ja makkaroita + kaikenlaista friteerattua - ei siis ainakaan suomalaisten perinteiden mukaista jouluruokaa siis. :'D




Hibiyan markkinat olivat sen verran suurta kokoluokkaa (mainostetaan Tokion suurimpina joulumarkkinoina), että myynnissä näkyi myös erilaisia joulukakkuja ja pipareita. Tosin kuten yllä olevista kuvista voi ehkä päätelläkin, ihmisiä oli sen verran liikkeellä, että jonottamisessa kuluu sen verran aikaa, että ei lopulta Kengon kanssa syöty mitään. Katseltiin vain koristeluja ja nautittiin piparin- ja glögintuoksusta. :')


Huomioikaa oikealla näkyvä jono: (enimmäkseen) pareja jonottamassa yhteiskuvaan kuusen kanssa.

Itse jouluaattona käytiin Kengon kanssa Shinbashissa tallustelemassa ja katsomassa Caretta Shiodome -kauppakeskuksessa katsomassa yhtä jouluvalonäytöstä, mutta se tungos oli niin järkyttävä, että päädyttiin lopulta ihailemaan valoja lähinnä ylhäältä kadulta käsin.


Yllä kuva, jonka kävin ottamassa alhaalla jouluvalojen tasolla. Ihmismeri ei kuvassa näy, mutta tietäisitte vain, miten paljon vaivaa näin, että pääsin ottamaan tällaisen kuvan, jossa ei näy yhtäkään random hepun päätä. :___D Tuota valonäytöstä olisi päässyt jonottamalla katsomaan myös paremmin, mutta oltaisiin todennäköisesti päästy ulos siitä ihmismassasta vasta aikaisintaan tunnin päästä, joten jätettiin tällä kertaa väliin.



Kadulta ei saanut kovin hyviä kuvia, kun roikkumispuomin edessä oli kulkuesteet ja ylempänä taas kuvaamista häiritsi lasiseinä, mutta näyttävää valonäytöstä pystyi seuraamaan ihan siedettävän hyvin. Kaikissa näissä kuvissa tuo valomeri näkyy sinisenä, mutta tosiasiassa se vaihteli väriä musiikin mukaan + myös valojen kirkkaus vaihteli. Välillä soi sellainen uhkaava musiikki ja myös valojen väri oli sellainen uhkaavan punainen, ja välillä vain tornit näkyi ja muut valot oli pois päältä ja niin edelleen. Suosittelen käymään katsomassa, jos on Tokiossa päin - kyseistä valoshowta järjestetään ystävänpäivään asti. Täältä löytyy muuten parempia kuvia ko. näytöksestä. :)




Muttajoo, ei jonotettu jouluvaloihin ja jatkettiin samaa linjaa myös illallisen kohdalla, eikä jonotettu myöskään ravintolaan. Jouduttiin tosin reilu puolisen tuntia odottamaan, että päästiin ilman varausta popsimaan yakinikua, mutta istuttiin se aika kahvilassa, joten ei paljon haitannut. :)

Jos muuten haluaa istumapaikan kahvilassa, niin suosittelen ajankohdaksi jouluaattoiltaa. En tosin tiedä Shibuyan tapaisista suuriliikenteisemmistä paikoista, mutta ainakin Oomorissa kahvilat oli melkein surullisen tyhjiä. :D
Join muuten tiramisulaten, oli hyvää. ♥ Vieläkin parempaa oli tosin meidän jouluaattoateria...



Yakiniku. ♥ Tuo ravintola on vieläpä sellainen mukavan tasokas paikka oikein laadukkaalla lihalla, mutta silti kohtuuhintainen, kun ajattelee että maksoi kahdelta hengeltä vain noin 60e. Ja syötiin siis enemmänkin lihaa kuin mitä kuvissa näkyy - jostain syystä esimerkiksi カルビ-lihasta ei tullut otettua kuvaa, vaikka se kenties olisi näyttänyt kaikista ruokahalua herättävimmältä. En oikein ikinä tiedä miten noiden lihojen nimet kääntäisi, joten osaan suomeksi sanoa vain sen, että kuvassa kaikista taaimpana näkyvä liha on naudankieltä.

Anyways, tuonne ravintolaan vien jokaisen lihaa syövää tutun, joka sattuu eksymään Japaniin päin, joten lentolippuja varailemaan siitä.



Syötiin herkullisen lihan lisäksi myös tulista keittoa (joka sisälsi ihanan paljon kaikenlaisia kasviksia) ja öljyssä kypsynyttä valkosipulia. Ja tuo valkosipuli on tosiaan tarkoitettu syötäväksi sellaisenaan, dipattuna joko suolaan tai tuohon yllä näkyvään misokastikkeeseen. Ja on muuten hirmuisen hyvää. ♥ Yllä olevassa kuvassa vasemmassa alareunassa näkyvä epämääräinen möykky on muuten liharasvaa, jolla voi vähärasvaista lihaa paistaessaan vähän voidella paistoritilää ennen paistamista.

...ja jos nyt hypätään takaisin vähän jouluisempaan meininkiin, niin sanottakoon, että joulupäivä tuntui jotenkin huomattavasti jouluaattoa jouluisemmalta. Ehkä itsestäänselvyys, kun ajattelee että Japanissa joulua juhlitaan oikeastaan joulupäivänä? :'D Heti aamusta leikittiin koko perheellä joulupukkeja asettelemalla vaivihkaa lahjoja niiden saajien lähistölle. Ja sitten kun lahjan saaja kyseisen paketin/pussin avaa, niin katsotaan vierestä ja esitetään tietämätöntä "ai santa-san on käynyt, onpa kivaa" -tyyliin. :___D


Oli jotenkin tosi hassua saada lahjoja näin, kun kotona Suomessa me ei nykyään hirveästi lahjoja jaella. Sain Kengo-santalta termospullon ja termosbentokupposen koulua varten ja Kengon siskolta JUMPin uusimman singlen. :')

Suomikotona en muista, että edes ihan pienenä lahjoissa tai korteissa olisi lukenut "joulupukilta", niin tällainen joulupukkileikki oli jotenkin hassua. Mutta ihanan jouluista. ♥ Tätäkin jouluisempaa ja mukavampaa oli tosin se, että syötiin kaikki viisi yhdessä aamupalaa. Tällainen on näiden kotona äärimmäisen harvinaista, joten vaikkei ruoka (riisiä, nattoa + paistettu kananmuna) mitään jouluruokaa ollutkaan, tunnelma muistutti jotenkin siitä, miten aina Suomessa vietetään koko perheellä joulua. :') Myös se, että aamulla pyjamat päällä toivotettiin toisillemme hyvät joulut, oli jotenkin jouluista. Kyllä sitä punaista pöytäliinaa, kynttilöitä, joulukuusta ja kunnon perinteistä jouluruokaa jäi kaipaamaan, mutta oli tällainenkin joulu varsin mukava kokemus. :')


Joulupäivänä vietettiin muutenkin koko perheellä joulua ja käytiin myös Kengon kanssa ostamassa perinteiseen japanilaiseen tapaan joulukakkua. Ei tosin ostettu sellaista yhtä isoa mansikkakermakakkua, vaan Cozy Cornerin yksittäisiä palasia. Itse päädyin vieläpä ei-niin-kovin-joulunväriseen maccha-kakkuun... :'D


Huomasi muuten kakunostokierroksella, että japanilaiset todellakin syö jouluna paistettua kanaa. Kentuckyn ovessa oli lappu, että ne ei pysty tänään palvelemaan kuin lähinnä tilausasiakkaita ja "fried chicken" oli muutenkin loppu monissa kaupoissa. :D Me ei edes yritetty ostaa kanaa, vaan ostettiin Kengon jokajouluista perinneruokaa - savukalkkunaa. 


Tässä kuva meidän koko jouluateriasta: sushia, savukalkkunaa ja curryudonia. Ei mikään kovin spesiaali ateria siis, mutta toisaalta näillä syödään hyvin harvoin sushia illallisella, joten siinä mielessä aika luksusta. :)

Nyt häivyn syömään vuoden 2016 viimeistä lounasta. o/

Saturday, December 10, 2016

Huomoita Wasedan opiskelumeiningistä ynnä muusta

Onneksi en kirjoita virallista vaihtoblogia, kun ei tästä säännöllisestä päivittämisestä oikein näytä tulevan mitään. :D On vain yksinkertaisesti koko ajan niin paljon läksyjä tehtävänä, etten vain ole ehtinyt. Ja niinä harvinaisina hetkinä, kun en ole koulussa tai ei ole yhtäkään ainetta kirjoitettavana (tai vaikkapa sanalistaa opiskeltavana), ei jaksa muuta kuin syödä tai nukkua.

Eli joo, vaihdosta nautitaan täysillä. :)))) En ehkä välttämättä suosittelisi Wasedan IJLP-ohjelmaa sellaisille, jotka haluavat tehdä vaihtoaikanaan muutakin kuin opiskella. Osin tähän työläyteen vaikuttaa tietenkin kurssivalinnatkin, mutta mitä olen muiden kanssa jutellut, niin kaikilla tuntuu kyllä olevan ihan riittävästi hommaa kurssiensa kanssa. En suoraan sanottuna voisi kuvitellakaan liittyväni johonkin yliopiston saakuruun (= klubi/kerho) tällä hetkellä, aika ja energia ei vain riitä... En ole jaksanut edes turisteilla viime aikoina juuri ollenkaan, vaikka toisaalta on hirveästi paikkoja joissa haluaisin käydä.
...mutta kivaa täällä on silti vaikkei opiskelun lisäksi juuri mitään ehdikään tehdä. :') Tuleepahan ainakin opittua japania. :___D

Lähipuiston ruskaa.

Anyways, tämänkertaisen postauksen pointtina on hieman esitellä jotain asioita liityen Wasedaan ja opiskeluun japanilaisessa yliopistossa yleensä. Postausta lukiessa kannattaa muistaa se, että kaikki kurssit, joilla olen ovat kielikursseja + suunnattu ei-japanilaisille opiskelijoille, joten en osaa sanoa hirveästi perusjapanilaisen yliopisto-opiskelijan elämästä. En edes juurikaan tapaa japanilaisia opiskelijoita muulloin kuin koulumatkoilla kampuksen läpi kävellessä + niillä kursseilla, joilla on japanilaisia vapaaehtoisia (esimerkiksi sakubun-kurssilla olen ehtinyt tutustua jo useampaan mummoon ja pappaan). En myöskään ole ainakaan toistaiseksi juurikaan osallistunut oikeastaan mihinkään tapahtumiin tai opiskelijarientoihin, joten tämä postaus keskittyy lähinnä vain ja ainoastaan kursseihin ja oppitunteihin.

IJLP-ohjelmakokemusten lisäksi tiedän myös sen, että yhdessä pääaineessa katsotaan elokuvia, vertaillaan niitä ja kuvataan omia musiikkivideoita. :___D Niin ja sen tiedän kanssa, että saakuruissa eli circleissä eli eräänlaisissa opiskelijakerhoissa yleensä enemmistö jäsenistä on miespuolisia. Ja erään hyvin tuntemani japanilaisen henkilön kyseenalaisten yleistysten perusteella tiedän myös, että tenniskerhossa ei ikinä pelata tennistä vaan vain ryypätään. Joo. Näin.

Mutta asiaan!

1. Tunneilla jaetaan järkyttävästi monisteita.
Voi tietenkin olla, että tähän vaikuttaa sekin, että melkein millään ottamillani kursseilla ei ole kirjaa käytössä, mutta tuo monistemappi alkaa olla jo sen verran paksu, että olen vähän järkyttynyt. Niin ja toisaalta comprehensive japanese -kurssilla on kyllä kirja, mutta siellä jaetaan myös ihan järkyttävästi monisteita. :D Toinen hyvä esimerkki monisteparatiisista on elämäntarina-kurssi, jolla jokaiselle jaetaan joka tunnilla paksu nivaska, joka sisältää kaikkien kurssilaisten elämäntarinaräpellykset + lisäksi saadaan joka kerta vielä lisäksi oma tarina korjattuna takaisin. Lisäksi olen kuullut, että joillain kursseilla jaetaan myös seuraavaan monisteeseen valmistavia monisteita - eli monisteita, joilla esitellään seuraavaan monisteen sisältö. :___D Suomessa ollaan joko ekologisempia, teknologisesti edistyneempiä tai laiskempia (tulostamaan) kuin täällä, mutta paperilappusia joutuu raahaamaan kotiin huomattavasti vähemmän.

2. Pitkät hissijonot
Jonotetaanko Suomessa yleensä hisseihin? Täällä sellainen on kuulemma kouluissa varsin normaalia. Joskus jonossa joutuu seisomaan kymmenisenkin minuuttia (ja täällä se tarkoittaa ykköskerroksessa sitä, että jono ulottuu kunnolla ulos asti) eli kovin viime tinkaan koululle tullessa joutuu ehkä kulkemaan portaita. :___D Itsehän en hisseistä tykkää muutenkaan, joten yleensä kiipeän seitsemänteenkin kerrokseen...

3. Läsnäolon tärkeys
Lähes poikkeuksetta kaikilla ottamillani kursseilla pelkällä paikalle raahautumisella saa jo 20-50% arvosanasta. Tämä toimii tietenkin myös toisin päin: jo yksikin poissaolo vaikuttaa arvosanaan ja jos on poissa yli kolmasosan tunneista, kurssia ei pääse läpi vaikka kuinka neuvottelisi asiasta (ainakaan virallisen ohjeistuksen mukaan). Läsnäolon tärkeys tietenkin vielä korostuu niillä kursseilla, joissa pidetään joka tunnilla jonkinlaisia pikkutestejä tai vastaavia. Esimerkiksi "opitaan japania draamasarjasta" -kurssilla on joka tunnilla sanakoe ja kuullunymmärtämiskoe (sisältäen myös "opithan ulkoa kaikki turhakin yksityiskohdat äskeisestä 45 minuutin jaksosta? tässä pari pikkutarkkaa kysymystä, joissa ei ole mitään järkeä" -osuuden) joten minunlaiseni perfektionistit joutuvat hillumaan paikalle kipeinäkin. Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan...

4. Tiukat poissaolosäännöt
Wasedan virallisten sääntöjen mukaan sellainen poissaolosyy, josta saa poissaolon hyväksiluetuksi, on vain influenssa tai muu hyvin herkästi tarttuva tauti. Erään opettajan mukaan esimerkiksi keuhkokuume ei kuulunut tällaisiin tauteihin eli ihan kevyin perustein ei lomailla, ainakaan silloin jos poissaoloja on kertynyt jo muutenkin (= jos kurssin läpimeno alkaa olla vaakalaudalla). Lisäksi myöhästymisen syyksi ei virallisen ohjeistuksen mukaan saa hyväksyä junan myöhästymistä - syy miksi lähden joka aamu kotoa 1,5 tuntia ennen tunnin alkua.

5. Kuulutukset ruokalassa/opiskelijaravintolassa/shokudoussa
Oli pakko mainita ihan siksi, että tämä on jotenkin niin japanilaista. :'D Ruokalan täyttyessä alkaa soida sellainen automaattinen kuulutus, jossa pyydetään häipymään heti, kun on saanut syötyä, että muutkin pääsisivät istumaan. Ja siellä muuten lähes aina lounasaikaan täyttä, eli tuo nauha pyörii aikalailla taukoamatta.

6. Uusintatentti-käsitteen tuntemattomuus
Monilla kursseilla on sellainen käytäntö, että tenttiin joko tullaan tai uusitaan koko kurssi. En tietenkään tiedä käytäntöjä kaikkien kurssien osalta, mutta tähän mennessä oikeastaan kaikilla kursseilla on sanottu, ettei mahdollisuutta uusintatenttiin tai tentin tekemiseen jonain muuna päivänä ole. Comprehensive-kurssin pikkutestejä tosin pystyy kuulemma tekemään jälkeenpäin, jos on ollut poissa hyvästä syystä (= vähintäänkin influenssassa).

7. Keigon käytön vähyys vaihtareiden keskuudessa
Tämä nyt ei liity Wasedaan sinänsä, mutta oikeasti yllättyin siitä miten moni vaihtari - jopa korkeamman tason kursseilla - puhuu opettajillekin perustuttavallisella kaverityylillä kohteliaan keigon sijaan. Välillä oikein särähtää korvaan, kun joku vastaa opettajalle tyyliin "ううん、知らない" (ja tämän lauseenhan voi kääntää "en tiiä eikä pahemmin kiinnostakaan tietää"). Itse stressasin hirveästi siitä, että unohdan vahingossa jonkun desun tai masun lauseen perästä tai en muista käyttää sonkeigoa ja annan hirveän huonon ensivaikutelman, mutta ei ehkä olisi tarvinnut. :___D

8. Wasedan kampuksen siivojaamiesten ihailtava työpanos
Wasedan pääkampuksella on rakennusten määrään nähden ihailtava määrä puita. Ne on nättejä ja tykkään niistä erittäin paljon, mutta kampuksen "pää/keskikäytävää" ympäröivät puut on valitettavasti ginnan-puita, ja ginnanin siemenet... No, ne on varsin hyviä keitettyinä chawanmushissa, mutta maahan pudonneina ne muun muassa tarttuu maahan ja kengänpohjiin, putoilee tuulisella säällä päähän ja haisee varsinkin kesäisin ihan järkyttävästi. :___D Tässä vaiheessa tulevatkin kuvaan Wasedan siniseen pukeutuneet harjamiehet, jotka siivoaa kampusta aamuvarhaisesta pitkälle iltapäivään joka päivä ja vähentää näin edes hieman riskiä ginnanin täyteisiin kengänpohjiin. ♥

9. Kolme etunimeä omaava joutuu selittelemään
Siis jos haluaa tulla kutsutuksi kutsumanimellään eikä vaikkapa kolmannella nimellään. Poikkeuksetta kaikki opettajat kutsui mua aluksi kolmannella nimelläni TAI vaihtoehtoisesti koko nimiletkalla eikä moni oikein tunnu tajuavan, kun sanon että kaksi vikaa voi jättää pois. Mutta no, eipä tämä juuri muuten vaikuta kuin nimenhuudossa, mutta toisaalta käy jotenkin sääliksi joitain opettajia, kun ne ontuvasti lausuen tapailee niitä kaikkia etunimiä siellä, vaikka osan voisi ihan hyvin jättää pois...

Lisäyksenä tuohon viimeiseen vielä, että Japanissa ei muutenkaan ole hirveän hyvä omata kolmea etunimeä, koska usein ne tuppaavat pidentämään nimeä liiaksi. Pankkitiliä avatessa työntekijä joutui kirjoittamaan tilikirjani kanteen käsin neljä kirjainta lisää, kun kaikki nimet eivät mahtuneet, ja junakausilippua ostaessani työntekijä joutui nolona sanomaan, ettei nimeni mahdu järjestelmän nimikenttään (ylimääräiset etunimet sai onneksi jättää pois). Mieluiten jättäisin ylipäätäänkin nuo pois täällä, kun tuntuvat aiheuttavan lähinnä sekaannuksia (kuten väärällä nimellä kutsumista) ja ylimääräistä vaivaa, mutta kun joka paikassa käsketään kirjoittaa koko nimi kuten se on passissa...

Täällä on muuten viime aikoina vähän säät kylmentyneet, ja varsinkin aamuisin ja iltaisin on niin kylmä, että villakangastakkikaan ei ole yhtään liian kuuma. Tästä huolimatta lähi-ala-asteen lapset hilluu liikuntatunneilla lyhyissä housuissa ja t-paidoissa... Siis jopa 5-10 asteen lämmössä. D: Purin tätä järkytystä Kengolle jokin aika sitten, ja se vain vastasi, että joo, siellä on ilmeisesti sellaiset pukeutumissäännöt ja sillä itselläänkin oli ala-asteella jonain vuodenaikoina sellaiset pukeutumisohjeistukset, että liikuntatunnilla ei saa pukea pitkähihaista. ...hyrrr. D:

Friday, November 18, 2016

Kuulumisia #liianpieniluku

Allekirjoittaneen sijaan allekirjoittaneen seuralainen on nyt kipeänä, joten yritän olla häiritsemättä sitä ja kirjoitan sen sijaan tänne vähän paremmin kuulumisiani. Ehdin muuten vielä unohtaa kaiken, mistä olen aikonut kirjoittaa. :__D

Random maisemakuva Shinagawasta suunnilleen kuukauden takaa.

Viimeisen kunnon postaukseni aikaan sää taisi olla vielä kesätasoa, mutta viimeaikoina on ollut niin kylmä, että japanilaisilla on päällä jo ihan kunnon toppatakkeja. Itse olen kulkenut neule + trenssitakki + huivi -yhdistelmässä, eikä ole kyllä ollut yhtään liian kuuma - paitsi junassa, varsinkin Keihin-touhoku-linjalla on joko lämmitys liian kovalla tai aina liian ruuhkaisaa.

Ajattelin, etten vaihtovuoden aikana hirveästi mitään Johnny'siin liittyvää tekisi, mutta jotenkin kummasti sitä tuli vihdoin päädyttyä Hey! Say! JUMPin faniklubiin. Tämä siksi, että keikoille pääseminen jonkun muun lipulla (= netistä ostetulla lipulla) vaikeutuu tulevaisuudessa kuulemma entisestään ja ilmeisesti jonkinlaista kasvojentunnistus-systeemiäkin ollaan suunnittelemassa. Ei siis oikein enää viitsi maksaa lipusta järkyttävää summaa, kun ei edes tiedä pääseekö kyseisellä lipulla edes sisään konserttiareenalle. :'D Lisäksi faniklubissa lipun saa tietenkin halvemmalla - olettaen siis, että arvonnassa onnistaa ja lipun ylipäätään saa. Onneksi tykkään JUMPista enkä Arashista.
Eli jos Shiko jossain vaiheessa päätyy Japaniin päin niin keikalle let's go!! En voi tosin taata hyviä paikkoja. :__D


Koska faniklubijutuista en uskalla laittaa kuvia Johnnysin tiukkuuden takia, tässä sen sijaan juuri keitettyjä pähkinöitä. Tämäkin jokseenkin vanha kuva.

Mutjoo, se asiattomuuksista, vaihto-opiskelijan kuuluu omistaa blogipostauksensa koululle, joten siirrytään nyt siihen. ...tällainen siirtymä ei tosin sinällään tuota vaikeuksia, koska en ole viime aikoina juuri muuta tehnyt kuin rampannut Wasedassa ja tehnyt läksyjä. :___D Sakubun(ainekirjoitus)-kurssilla oli tällä viikolla vuorossa kahden sivun aine ja vieläpä vapaavalintaisesta aiheesta - arvatkaa vaan kuinka paljon eräs käytti aikaa pelkän aiheen valintaan... Ihmeellisesti sain kuitenkin koko roskan jotenkin räpellettyä loppuun asti ennen deadlinea. On ehdottomasti hirvein tähän mennessä tuolla kurssilla kirjoittamistani aineista, mutta no, tuon kurssin pointtihan on kirjoittaa ensin ihan surkea räpellys ja sitten korjata se vapaaehtoisten japanilaisten avustajien kanssa siedettävälle tasolle. ...tai ainakin itse olen ymmärtänyt kurssin pointin näin.

Tuo on kyllä oikeasti ihan kiva kurssi, mutta jotenkin varsinkin tuo viimeinen pidempi aine tuotti vaikeuksia. Ensimmäiset kaksi kurssin osallistujien äänestämällä valitsemat aiheet olivat "kirje 10 vuotta vanhemmalle itsellesi" ja "jos voisit matkustaa ajassa...", eli mukavasti sai ala-astetason lapsellisia juttuja tarinoitua. Valitettavasti tajusin kuitenkin vasta kolmatta ainetta kirjoittaessa, että yksi noista on pakko lukea ääneen luokan edessä kurssin lopussa = pakko kirjoittaa joku sopivan neutraali juttu. Kirjoitin sitten Kengon ehdotuksesta otsikolla "minä ja joulu", ja tuli kyllä niin hirveää soopaa ettei ole tottakaan... Onneksi suomifanipappa korjasi mun ainetta viimeksi, niin en joudu ainakaan sen kommentteja kuulemaan ensi kerralla (saman vapaaehtoisen pariksi ei saa mennä useampaa kertaa). :___D

Muutenkin yleisesti ottaen tykkään ottamistani kursseista, vaikka oikeastaan kaikilla on sellaisia osuuksia, jotka mielelläni poistaisin. Kuten keigo-kurssin draamaesitys. Jonka pääosaan jouduin. Ja josta kirjoitin valtaosan. Hmmm. Vastuunjaon epätasaisuus onneksi korjaantuu itse esityspäivänä, koska sain vapautuksen kaikista ylimääräisistä pölinöistä (kuten juoniselityksistä) ja joudun ainoastaan esittelemään itseni + sanomaan vuorosanani. Olen myös todennut, ettei "koe ni dashite yomu" -kurssista eli ääneenlukemis-kurssista ole mitään hyötyä minkään muun kannalta kuin korkeintaan esiintymiseen tottumisessa. Puolet tunnista leikitään hyödyttömiä tutustumisleikin tyylisiä leikkejä ja toinen puolisko harjoitellaan ja luetaan luokan edessä ryhmittäin jokin runo tai vastaava. Voisi kuvitella auttavan ääneen lukemiseen tottumisessa (kurssin nimestä päätellen), mutta parin lauseen ääneen lukemisella ei valitettavasti hirveästi ole tuohon vaikutusta. Olisi pitänyt ottaa se kurssi, jossa koko tunti käytetään romaanin ääneen lukemiseen...

Ai niin, yksi juttu muuten mistä järkytyin kurssien alkuvaiheessa: "kirjoita oma historiasi" -kurssilla ja dokumenttikeskustelu-kurssilla on sellaisiakin opiskelijoita, jotka on 100% japanilaisia ja asuneet Japanissa koko elämänsä. Ja nyt en siis puhu vapaaehtoisista avustajaopiskelijoista, vaan ihan kurssin osanottajista. :__D Nämä tyypit on yleensä käyneet kansainvälistä koulua pienestä pitäen eivätkä siksi osaa puhua japania "kunnolla". Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että japani on muuten aivan täydellisen sujuvaa, mutta lausumisessa on kenties jotain englantityylistä, osa sanoista/lauseista tulee enkuksi ja/tai keigo (kohtelias puhetyyli) ei oikein suju. Lisäksi joukossa on reippaasti myös puoliksi japanilaisia, jotka puhuu niin sujuvaa japania, että tulee aikamoisen usein mietittyä, että olenkohan valinnut väärän tason kursseja... Tämä tunne on tosin kaikista pahimmillaan sanomalehtikurssilla, mutta siellä onneksi 95% osanottajista tuntuu (läksyjen tarkistussessioiden ynnä muiden aktiviteettien perusteella) olevan samassa tilanteessa, joten en ole ainakaan ainoa. :D

Ai niin, tuli äsken mainitsemastani kansainvälisestä koulusta mieleen, että mainitsin joskus aikaa sitten, että käytiin hillumassa erään koulun kulttuurifestivaaleilla, mutten tainnut kertoa mitään tarkempaa? Kyseessä oli siis erään Kengon sukulaisen tyttären koulu, joka on tosiaan näitä international schooleja, joissa japanin sijaan käytetään lähinnä englantia. Siellä taisi jopa olla sellainen kielto, että välitunneillakaan ei käytetä japania. Kulttuurifestivaali itsessäänkin oli jotenkin niin kansainvälinen tunnelmaltaan ja muutenkin, että tuntui kuin ei oltaisi Japanissa ollenkaan. Elämänkertakurssilla yksi kansainvälisen koulun kasvatti kuvaili kouluelämäänsä kuplassa elämiseksi ja ymmärrän hyvin miksi.



Festivaaleista puheen ollen, alla vielä muutama kuva Hokkaido matsurista, jonne mentiin syömään ikuraa ja rapua. Tästäkin on jo jonkin verran aikaa, kuten ehkä kuvissa näkyvien ihmisten vaatetuksestakin voi päätellä...



Jono. Jatkuu molempiin suuntiin kuvan ulkopuolelle. Ja kyllä, tuo kaukana kuvan vasemmassa reunassa näkyvä ihmismassa on tätä samaa jonoa. 


Eli joo, yllä olevista kuvista voi tosin ehkä päätelläkin, että ei me mitään päästy syömään. :___D Oltaisiin jouduttu jonottamaan varmaan päälle pari tuntia, joten päätettiin säästää kyseiset makunautinnot ensi vuoden Hokkaidon reissulle. Hokkaidolle ollaan menossa näillä näkyminen kesällä, koska talviloman aikaan siellä on ihan liian kylmä. ...t: suomalainen.

Ai niin, ja tajusin muuten tänään että mun aikaisempi flunssa saattoikin olla keuhkokuume. :'''D Selittäisi mulle epätavallisen sitkeän ja korkean kuumeen + oudon ja pitkän yskän hengitysvaikeuksineen. Eli ehkä pitää olla kiitollinen japanilaisesta lääkäriinpatistamisesta, koska muuten en olisi antiobioottejakaan saanut...
Ja tosiaan, tämä mahdollisuus tuli mieleen siksi, että eräs tässä huushollissa on tällä hetkellä keuhkokuumeessa - paranemaan päin onneksi kuitenkin jo.

Friday, November 11, 2016

Asioita joita kaipaan Suomesta

Ehh. Moi. Pitkästä aikaa sellainen hetki, ettei ole mitään läksyjä tehtävänä seuraavaksi päiväksi (tai hirveää läjää läksyjä seuraavaksi viikoksi), joten kaipa sitä voisi yrittää jotain kirjoitella tännekin. Olen vihdoinkin lähes täysin parantunut ja koulukin sujuu lukuunottamatta järkyttävää läksymäärää. Tämänpäiväinen esitelmä Suomen sosiaaliturvastakin sujui ihmeellisen hyvin, vaikka jännitin sitä niin paljon, että hyvä kun sain aamupalan syötyä. :'D

Muttajoo, mulla on edelleen työn alla postaus Suomen ja Japanin yliopisto-opiskelun/elämän eroista, mutta koska varsinkin flunssaa sairastaessa aloin kaipaamaan useampaakin asiaa Suomesta, kirjoitan nyt huvikseni pientä listaa sellaisista jutuista, joita kaipaan Suomesta. Niin ja ihan siltä varalta, ettei tästä postauksesta tule väärää kuvaa mun viihtymisestä täällä, niin lista toiseen suuntaan olisi varmasti huomattavasti pidempi, joten aika mukavaa täällä siis on. :__D

Ilme kertoo varmaan ihan hyvin, että kyllä täällä vihtyy. :')

1. Kunnon kurkkupastillit ja yskänlääkkeet
Kuten vahvat strepsilsit, mynthonit, bafucin ja järkyttävän pahan makuiset juotavat yskänlääkkeet. En ole tietenkään kovin tarkkaan ehtinyt apteekkien valikoimia vielä käydä läpi, mutta lääkärissä käydessä saa yskäänkin vain veden kanssa juotavia pillereitä, ja apteekissa taas suositeltiin vain jotain hyvin hyödytöntä veteen sekoitettavaa jauhetta. Peruskurkkupastilleja on myös vaikeaa löytää, varsinkin sellaisia, joita voi popsia huoletta vaikka jatkuvasti, kun kaikki tuntuvat olevan täynnä keinotekoisia makeutusaineita. Suomessa sentään löytyy yleensä myös pelkästään sokerilla makeutettuja vaihtoehtoja, mutta täällä tuntuu siltä, että kaikessa on sekä sokeria että aspartaamia tai asesulfaamia tai jotain muuta mukavaa. 

2. Halpa hunaja
Ja halvalla tarkoitan siis, ettei 500 gramman purkki maksaa kahtakymppiä - en sitä superhalpaa X-tran hunajaa, jota ei ainakaan maun puolesta ole tarkoitettu syötäväksi. 

Tosin mihin sitä hunajaa tarvitsee kun on hyvää lihaa. :))) ...ovat hyvin verrattavissa keskenään toki. 

Ehkä tää on paremmin verrattavissa siihen hunajaan... ♥ Kyseinen fireboy on muuten nyt flunssassa. ;_;

3. SUKLAA
Saa lähettää. :) Olen vihdoinkin onnistunut treenaamaan Kengokin suklaamakuaistin niin hyväksi, että sekin on tajunnut etteivät varsinkaan halvemmat japanilaiset suklaat tarjoa kovin suuria makunautintoja. Lindtia ja muita vähän kuuluisampia länsimaalaisia suklaita myydään kyllä täälläkin, mutta varsinkin Lindt on ihan järkyttävän kallista (siis vielä kalliimpaa kuin Suomessa). Ja mulle tosiaan kelpaisi ihan perus Fazer tai Marabou tai joku muu, jota Suomesta löytyy mistä tahansa kaupasta halvalla. :D

Japanistakin löytyy kyllä hyviä herkkuja ja suklaatakin tulee syötyä, mutta varsinkin näiden maitosuklaa ei jotenkin oikein riitä suklaanhimoon. ...niin ja kuvan pomegranate-suklaa ei liity pahemmin Japaniin eikä ole spesiaalihyvääkään. :__D

Jäätelödaifukut. ♥

Hyviä kakkujakin täällä riittää. *Q*

4. Musta tee
Täällä ihan liian kallista + lajikevalikoima on suppeampi. Erikoiskaupoista toki löytyy enemmän makuja, mutta kalliimpaa joka tapauksessa kuin Suomessa. Mustalla teellä on kuulemma jonkinlaisia antibakteerisia vaikutuksiakin, joten haluaisin mieluusti jatkaa päivittäistä mustan teen litkintää täälläkin (teen kaikkeni etten saa enää flunssaa). Onneksi toin mustaa teetä ihan järkyttävän läjän tuliaisiksi niin riittää varmaan pitkälle ensi vuoteen. :___D

Seuraavaan pointtiin liittyen...

5. Suomalainen suhtautuminen flunssaan
Tällä tarkoitan siis sitä, ettei heti pienen kuumeen noustessa olla patistamassa lääkäriin ja popsimaan pillereitä. Ymmärrän kyllä, että käsketään peiton alle ja pukeutumaan lämpimästi, mutta "lääkäriin hakemaan lääkkeitä"-meininki ei ihan istu omaan ajatusmaailmaani. Ja ei ehkä pitäisi sanoa näin, mutta olen oikeasti vähän sitä mieltä, että olisin luultavasti parantunut nopeammin ilman niitä pillerivuoria, jotka lääkärin määräyksestä popsin. Kuuma mustaherukkamehu tai hunajatee olisivat olleet huomattavasti ihmisystävällisempiä vaihtoehtoja. Japanin maskikäytännössä sen sijaan ei ole valittamista, varsinkin kylmillä säillä kipeänä ollessa maski lämmittää ulkona nenää mukavasti + voi hyvällä omallatunnolla mennä kouluun, kun ei tarvitse niin paljon pelätä tartuttavansa muita. 

6. Joulukalenterit
...ja joulun lähestyessä varmaan Suomen joulu muutenkin, koska täällä joulu on vain kaupallinen valomeripläjäys ja syy syödä joulukakkua (tai/ja mennä ravintola-jonotus-treffeille). Pakko tosin myöntää, että tänään oli ihan kiva astua sisään Starbucksiin ja huomata että taustalla soi joululaulut ja kahvila on täynnä joulukoristeita, vaikka marraskuu ei ole edes puolessa välissä vielä. :___D Tästä inspiroituneena käytettiinkin sitten (ruotsalaisen kurssikaverini kanssa) varmaan puolet kahvilointiajasta keskustelemalla Suomen ja Ruotsin jouluruokien ja -laulujen eroista. :'''D

7. Halvat pähkinät ja siemenet
Koska wryyy, auringonkukansiemenetkin on täällä ihan hirveän kalliita Suomen verrattuna. D:
Granolaakaan ei pysty tekemään millään ilveellä, kun ei kehtaa ostaa pähkinöitä eikä siemeniä + tämän talon uuni on vielä kaiken lisäksi niin pieni, että kerralla pystyisi tekemään vain ihan minimaalisen annoksen.

8. Salmiakki ja ruisleipä
Salmiakkia mulla onneksi on vielä yksi pussi jäljellä. ♥ Ja ruisleipää en ole vielä tällä matkalla ehtinyt kaivata, mutta tässä on vielä melkein vuosi aikaa, joten eiköhän tässä vielä ehdi tulla jonkinlainen ruishimo. :')

Ruisleivälle onneksi riittää korvaajia ihan jonoksi asti. ♥

9. Hyvänmakuinen vesijohtovesi

+ 10. Se ettei ole aina se erikoinen vaaleahiuksinen superpitkä heppu, jota tuijotetaan joka paikassa. Tai no, tuijottelun vielä kestän ja useimmiten en nykyään enää edes huomaa sitä, mutta randomien heppujen lähestymisyrityksistä luopuisin mielelläni. Esimerkiksi pari päivää sitten sain Oomorissa kotimatkalla kimppuuni äärimmäisen sitkeän hepun, joka tuli englanniksi pyytämään mua kanssaan illastamaan jonnekin, eikä oikein ymmärtänyt sanaa ei. Kenties ihan mukava tyyppi oikeasti, mutta yksin pimeässä kävellessä tuollaisen lähestymisyritys vähän ahdistaa. Onneksi Kengo + otousan + talonmies lupasi kaikki juosta heti hätiin, jos tällaisia hihhuleita tulee eteen toiste. :___D

 Tällaisen sekopään tuijottamisesta ei kyllä oikein voi tuijottajaa syyttää...

Mielipiteeni joukosta erottumisen suhteen on viimeaikoina muutenkin vähän heitellyt suuntaan jos toiseen. Erityisesti aasialaisten vaihtareiden kanssa jutellessa olen tajunnut, että mun saama kohtelu (= mm. avoin tuijotus, mutisevat papat, salakuvaus, monenlaiset ennakkoluulot ja -oletukset) on vielä hyvin positiivista ja kaukana rasismista - jota ikävän monet japanilaiset tuntuvat harrastavan harmillisen suurissa määrin varsinkin muista Aasian maista tulleita kohtaan.

Wednesday, November 2, 2016

Hyvin lyhyt kuulumiskatsaus

Aika ei juuri tällä hetkellä riitä kunnon postauksen kirjoittamiseen, mutta tässä tulee nyt tällainen miniminipostaus ihan vain että tiedätte, että olen hengissä.

Viimeaikaisen vaihtarielämäni pääpointit:

1) Syyskuun puolivälissä alkanut flunssaputkeni kesti lopulta puolitoista kuukautta. Joko sairastin koko ajan samaa flunssaa aaltoilevana tai sitten sain kokonaista kolme kertaa eri flunssan - joka tapauksessa kyseessä oli valehtelematta yksi elämäni tuskallisimmista flunssista tähän mennessä. Pakettiin kuuluivat muun muassa parhaimmillaan 39 asteeseen noussut kuume sekä pitkä, jatkuva ja tuskallinen yskä.

Nyt olen suunnilleen parantunut pieniä yskäkohtauksia lukuunottamatta. Eilinen koulupäiväkin meni peräti niin hyvin, että ensimmäisellä tunnilla yskin vain muutaman kerran (loppupäivän tunnit eivät menneet ihan niin hyvin, varsinkin kun ottaa huomioon että mun yskä on tällä hetkellä ihan järkyttävän kuuloista...). Tänään alkaa olla jo sellainen olo, että melkein uskaltaisin jo sanoa, että tällä kertaa paranen oikeasti. Mutta japanilaisen sananlaskun sanoin, 油断は禁物 eli pitää nyt kumminkin muistaa pukeutua lämpimästi (ja kärsiä junamatkoilla koska junissa on ihan liian lämmin), etten sairastu uudestaan.

2) Rakas Galaxyni meni rikki. Latausjohtoportti ilmeisesti kärsi jossain vaiheessa jotenkin, ja eräänä iltana kännykkää lataukseen laittaessani johto ei enää mennytkään sisään. Todettiin pienen tutkimisen jälkeen kännykkä kuolleeksi, mutta koska en heti saanut mistään uutta, käytin sitä vielä jonkin aikaa niin, että latasin akun aina toisessa kännykässä. Viimeviikolla Kengo sitten meni ja osti uuden kännykän (jonka ostamista se oli suunnitellut ja kauan), ja sain käyttöön sen vanhan iPhonen. :') Eli ongelma ratkaistu - ainakin siihen asti kunnes palaan Suomeen, tää ei nimittäin toimi suomalaisella sim-kortilla...

3) Opiskelu. Läksyt. Reportit. Vaikeaselkoiset japaninkieliset sanomalehtiartikkelit, joita natiivi apurinikaan ei helpolla ymmärrä. Sanatesteihin pänttääminen. Epätoivon ja ärsytyksen voimin kirjoitetut esseet (tykkäisin muuten, mutta aiheet on äärimmäisen tyhmiä). Aivot narikkaan -meiningillä kirjoitetut runopohdinnat ja runonluenta-ideat (= luetaan ääneen japania -kurssin läksyt).
Alan olla vahvasti sitä mieltä, että epäonnistuin pahasti kurssivalinnoissa. Tällä hetkellä on onneksi lomaa, peräti 5 päivää putkeen jos viikonloppu lasketaan, syynä Wasedan kulttuurifestivaalin valmistelut + huominen kansallinen vapaapäivä. :)

Siinä taisi olla tärkeimmät pointit. Vaihtarielämä on edelleen kivaa kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, mutta vähän harmittaa, kun ei ole päässyt oikein osallistumaan mihinkään. Toisaalta en ole kyllä ehtinyt levätäkään kunnolla, tai ainakaan niin hyvin kuin flunssassa ehkä pitäisi...


Hengissä siis ollaan anyways ja tästä ei oikein voi kuin hauskemmaksi mennä, joten odottelen innolla ensi viikkoa. :') Yllä oleva todiste hengissä olemisestani on otettu alkukuusta, kun kävin erään ruotsalaisen kurssikaverin kanssa elokuvissa. Jos haluaa käydä elokuvateatterissa Japanissa (suosittelen koska karamellipopparit ♥) ja on naispuolinen, niin suosittelen ajoittamaan käynnin keskiviikkoon - tällöin on lady's day ja lipun saa halvalla. :)

Häivyn tästä raapustamaan elämänkertaani eli jibunshia erästä kurssia varten. o/

Sunday, October 9, 2016

Kurssit #2

Elämä täällä on ollut ihan hirveän hektistä ja kiireistä viime aikoina, eikä vain koulun osalta vaan muutenkin. Eilen esimerkiksi kierreltiin melkein koko päivä erään koulun festivaaleilla, toissapäivänä hilluttiin Yuurakuchossa ja torstaina taas harrastettiin kotiseutu-sightseeingiä ja käytiin popsimassa pastaa.

Tällä kertaa kuitenkin luvassa juttua lopuista kursseista eli toisin sanottuna maanantain ja tiistain tunneista. En vielä tiedä tunneista muuta kuin sen mitä orientaatiotuntien perusteella sain selville, ja muutaman kurssin kohdalla toivon ihan tosissani, että ensivaikutelma olisi edes osittain väärä... En tosiaan ihan kaikista tykännyt, mutta en uskaltanut enää kolmannessa rekisteröintivaiheessa lähteä vaihtelemaan mitään + kaikki kivoimmat kurssit oli muutenkin tuossa vaiheessa jo täynnä, joten päätin että näillä mennään.

Ma 10:40 - 12:10: 現代社会を読む5-6 (Reading for Subjects in Our Society: Family, University Life, Safety and Global Environment 5-6)

Maanantai on mulla viikon pisin päivä, tunteja on 2. periodista 5. periodiin eli koulu loppuu iltakuudelta (ja kotona olen siis aikaisintaan seitsemän maissa).  Tällä kurssilla nimensä mukaisesti luetaan nyky-yhteiskuntaan liittyviä tekstejä ja sitten vastataan joihin kysymyksiin liittyen luettuun tekstiin + ilmeisesti keskustellaan aiheesta. Ei vaikuttanut kovin mielenkiintoiselta ja orientaatiotunnilla luettu esimerkkiteksti oli vähän turhankin helppo, mutta sopii varmaan ihan hyvin hieman rennompaan sanasto- ja kielioppirakenneharjoitteluun. Ja tosiaan, kieliopin ja sanaston harjoitteluun olisi kyllä ollut ihan nimenomaan siihen tarkoitettuja kurssejakin, mutta tykkään itse opiskella tuollaisia mieluiten suoraan asiayhteydestä, joten tällaiset kurssit ovat minulle mahdollisesti parempi vaihtoehto. 

Ma 13-14:30: 日本語 日本の新聞を読もう6-7 (Reading Japanese newspapers)

Kurssi, jonka otin yksinomaan siksi, etten saanut kurssia, jonka olisin oikeasti tuohon 3. periodiin halunnut. Ei vaikuta kovin mielenkiintoiselta, mutta auttaa varmaan lukemisen sujuvuuteen + uutta sanastoakin tarttunee mukaan ihan kivasti. Tunnilla myös keskustellaan luettuihin juttuihin liittyen, joten pääsee sitä puhumispuoltakin harjoittelemaan.

Kurssi, jonka olisin oikeasti halunnut: メール・手紙を書こう5-7 (Writing Correspondence: Letters and E-mails 5-7)

Kurssille oli ilmoittautunut yli maksimimäärä, ja tietokonearvonta jätti valitettavasti minut pois kurssilta. Vaikutti orientaation perusteella ihan mielettömän hyödylliseltä, mutta en sitten uskaltanut enää lähteä yrittämään kurssille pääsemistä uudestaan (kursseja voi pudottaa 2. ja 3. rekkausvaiheessa, joten periaatteessa kurssille saattaa vielä myöhemmissä vaiheissa päästä), koska en voinut ottaa sitä riskiä, että en pääsisi kurssille ja saisin vain 13 pisteen arvosta kursseja - HYn vaihtareiden kun pitää muista vaihtareista poiketen saada minimissään 14 pistettä (joka on ikävä kyllä myös maksimi).

14:45-15:15 文の構造を考えながら読む5 (Reading while considering sentence structures 5)

Tykkään opettajasta, sopivan jämpti mutta silti huumorintajuinen. Heti orientaatiossa ensimmäisenä saatiin kuulla, että tällä kurssilla ei tule olemaan hauskaa, vaan kurssi on erittäin kuiva ja tylsä kurssi, joka kannattaa jättää pois jos haluaa keskustella tai tehdä jotain muuta hauskaa. ...toisin sanottuna aivan ihanan oloinen kurssi tällaiselle hihhulille, jolla on jo aivan tarpeeksi kursseja jutustelua varten. Lisäksi en juuri tunne japanin lauserakenteen tai kieliopin teoriaa termistöineen, joten tulee nyt sitten niitäkin opittua. Arvosana myös koostuu mukavasti vain loppukokeesta, pikkutesteistä, läksyistä ja läsnäolosta, eli ei tarvi tuntiaktiivisuutta stressata muuten kuin siten, että raahautuu tunneille. :D Täällä tuntuu tosin muutenkin olevan sellainen systeemi, että aktiivisuus tunneilla vaikuttaa lähinnä vain ääritapauksissa, miinusta saa tyyliin vain silloin jos nukkuu tunneilla jatkuvasti tai on näennäisen epäkohtelias tai muuta vastaavaa.

Kävin orientaation jälkeen myös drama workshop -nimisen kurssin orientaatiossa. Kurssi oli samantyylinen kuin keskiviikon Reading out loud -kurssi, mutta vaikutti paljon hauskemmalta - jos nämä kurssit olisi aikataulutettu toisinpäin, niin olisin varmasti ottanut mieluummin tuon draama-kurssin.

15:30 - 17:00 論理的な文章表現:ボランティアと作文を書こう!4-5 (Logical Writing: Let's Write Essays in Japanese with Volunteers 4-5)

Esseenkirjoitusta, jeii. Tämän kurssin otin lähinnä siksi, että kurssilla tulee olemaan reippaasti japanilaisia vapaaehtoisia, ja pääsisin siis kirjoittamisen lomassa juttelemaan natiivien kanssa. Japanilaisten kanssa juttelua tulee tietty harrastettua päivittäin kotona, mutta haluaisin oppia juttelemaan sujuvasti myös desumasu-tyyliin, eli hieman kohteliaammin. Kaiken lisäksi tämän tunnin vapaaehtoisissa on kuulemma opiskelijoiden lisäksi myös vanhempaa väkeä, joten pääsen kenties tekemisiin myös japanilaisten mummojen kanssa. :'D Niin ja tietty kurssista tulee olemaan hyötyä myös siinä mielessä, että pääsen oikeasti harjoittelemaan kirjoittamista JA ennen kaikkea saan oikeasti kunnolliset korjaukset teksteihini, kun ensin opettaja korjaa suoranaiset virheet ja sitten pääsen vielä natiivien kanssa hiomaan tekstin mahdollisimman luontevaksi.
Ai niin, ja tämä on myös ainut tunti comprehensiven keskiviikon kurssin lisäksi, joka pidetään jossain muualla kuin rakennuksessa 22, eli pääsee vähän tutustumaan yliopistoon muutenkin.




Yliopistoon tutustumisesta puheen ollen: yllä pari kuvaa Wasedan kampuksen sisällä olevasta puistosta. Ihan kunnon puisto on kyseessä - myös kalalammikko löytyy.

Ti 10:40-12:10 日本の良さを知る:「伝統文化を学ぼう!」実践編5-8 (Let's Study Traditional Japanese Culture: Practicing 5-8)

En ole erityisen kiinnostunut Japanin perinnekulttuurista, mutta oikeastaan juuri siksi otinkin tämän kurssin - oma-aloitteisesti en nimittäin koskaan tulisi tutustumaan kaikkiin niihin kulttuurin osa-alueisiin, joihin tällä kurssilla tutustutaan. Lisäksi ajattelin, että tällä kurssilla ehtisi ehkä bondailla muiden vaihtareiden kanssa, kun asumismuodon puolesta ei oikein pääse tällaista harrastamaan. :D Anyways, ensi kerralla maalaillaan puulusikoita, ja myöhemmin muun muassa kokeillaan aikidoa, mäiskitään taikorumpuja + tehdään ja syödään temarisushia. Kurssi maksaa aavistuksen erilaisten ainesosamaksujen ja vastaavien vuoksi, mutta 5000 jeniä ei kuulosta kovin paljolta, kun ajattelee että tuolta saa kaikenlaista kivaa muistoksi kotiin ja pari kertaa pääsee syömäänkin. :___D 

Ti 13-14:30 コミュニケーションのための敬語表現5 (Honorific Expression for Communication 5)

Äärimmäisen hyödyllisen oloinen kurssi. Ja siis ei sarkastisesti, vaan olen oikeasti onnellinen, että otin tämän. :D Nimensä mukaisesti kurssilla opiskellaan ja harjoitellaan keigoa, ja mukavasti vieläpä niin, että käydään ensin teoria kunnolla läpi ja sitten vasta aletaan harjoittelemaan - ei siis opetella paria random lausetta ulkoa ja sitten leikitä roolileikkejä, ennen kuin kunnolla edes tajutaan mitä ollaan tekemässä. Itse tosin tiedän jo sen verran keigosta, että voisin kenties hypätä suoraan harjoittelemaankin, mutta eipä tule olemaan ainakaan turhan stressaavaa. :')

14:45-16:15: 要約力をつける4-5 (Summarization training 4-5)

Hyödyttömän oloinen kurssi, jolta odotin jotain ihan muuta. Toisaalta eipä ole ainakaan liian haastava + osoittautuu toivottavasti myöhemmin hyödyllisemmäksi, kuin mitä alun perusteella vaikutti.

Ja siinä onkin kaikki mun syystalvilukukauden kurssit! Yhteensä opintopisteitä vaihdon ensimmäiseltä puolikkaalta kertyy 14, mutta en vielä tiedä kuinka paljon se tulee olemaan Suomeen palatessa - kertoimet kun ovat kuulemma jossain määrin epämääräiset. Työmäärältään täällä 1 pisteen kurssi vastaa suunnilleen HYn 5 pisteen kursseja (kurssista riippuen ehkä jopa laajempaa kurssia), mutta jotenkin musta tuntuu, että nuo kerrotaan suunnilleen 2-3:lla - ei siis todellakaan viidellä. Päivän opetus: älkää tulko Wasedaan, jos haluatte päästä opinnoistanne helpolla. :___D


...mutta opetus kaksi: tulkaa ihmeessä Wasedaan, jos haluatte ostaa lounasta ruuhkaisesta opiskelijakaupasta ja syödä istumapaikkojen puutteessa penkeillä ginnan-puiden alla. :D En tosin suosittele tätä harrastetta tuulisina tai sateisina päivinä ainakaan tähän aikaan vuodesta, koska muuten melkoisella todennäköisyydellä saa päälleen läjän ginnaneita - suomeksi neidonhiuspuun siemeniä.


Jos päähän putoilevat haisevat ginnanit eivät miellytä (itseäni ginnanit sinällään kyllä miellyttävät varsinkin chawanmushissa, mutta en halua niitä päälleni), voi lounasta syödä myös sisätiloissa tai ulkona jossain muualla kuin noiden puiden alla. Rakennuksen 22 kolmoskerroksessa on ihan mukava tila lounastamiseen ja muuhun lusmuiluun, mutta siellä on yleensä melkoisen täyttä ja tuollakin kertaa jouduttiin raahaamaan tuolit ikkunalaudan eteen ja popsimaan siellä - maisemat oli tosin sen verran kivat, että en tiedä voiko sitä joutumiseksi kutsua. :')

Friday, September 30, 2016

Wasedan kurssiorientaatio

Toissapäivänä keskiviikkona alkoi vihdoinkin (tai no, oikeastaan tuntuu että aika olisi mennyt hirveän nopeasti) se ns. varsinainen arki, eli toisin sanottuna kurssit. Oikeastaan tämä ensimmäinen viikko on tosin lähinnä orientaatioita eli tunnit ovat lyhyempiä kuin tavallisesti ja niillä oikeastaan vain kerrotaan mitä kurssilla tullaan tekemään, mutta kerron tästä tarkemmin kohta.

Ennen tarkempia selityksiä haluan kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä olen todella iloinen siitä, että lähdin vaihtoon. Kurssivalinnat ovat menneet vähän niin ja näin, ja vähän olen niitä vaihdellutkin jo, mutta jotenkin orientaatioviikosta on silti jäänyt tähän mennessä tosi posiitivinen tunnelma. Tuntuu siltä, että kurssien aiheista ja tasosta riippumatta oikeastaan kaikista tulee melko varmasti olemaan enemmän hyötyä kuin Suomessa käymistäni japanin kursseista (ei tosin sillä etteikö opetus olisi tasokasta helsingissäkin!) ja lisäksi on vain jotenkin ihanaa päästä käyttämään japania ihan kunnolla. :') Pelkäsin myös ennen vaihtoa, että tulen olemaan yksinäinen suomalaishihhuli joka kyyhöttää nurkassa ja syö lounaaksi konbinileivän puiston penkillä korppien kanssa, mutta jotenkin ihmeellisesti näin ei käynytkään. :D Englannin puhumista tulee kyllä vähän ujosteltua, mutta enimmäkseen tulee juteltua japaniksi, niin tuo ei ole tähän mennessä vielä hirveästi haitannut.

 Erittäin huono kuva ensimmäisestä shokudou-lounaastani. Negikaraagedon, en jaksanut alkaa pohtimaan mitä söisi niin otin vain samaa kuin seura. :'D Ja lisäksi nappasin kinpira gobouta. Yhteensä nää maksoi vajaat 400 jeniä.

Anyways, niihin kursseihin! Maanantain ja tiistain kursseista en tiedä vielä mitään, mutta selittelen nyt jotain niistä, joiden orientaatiossa olen käynyt. Täällä on tosiaan sellainen systeemi, että ensimmäinen viikko on orientaatioviikko, jonka aikana voi käydä katsomassa erilaisia ja eritasoisia kursseja. Systeemi on osin kurssikohtainen, mutta suurimman osan kursseista kohdalla orientaatio menee niin, että tunti (90min) pidetään kahdessa osassa (2x40min), joista molemmissa sisältö on täysin sama, joten yhden tuntislotin aikana ehtii siis käydä katsastamassa halutessaan kaksi eri kurssia. Kätevä systeemi muuten, mutta suurin osa kiinnostavista kursseista menee täyteen jo ensimmäisessä ilmoittautumisvaiheessa (ennen orientaatioviikon alkua), joten kiinnostavimmat kurssit joutuu poimimaan jo ennen orientaatioviikkoa.

Laitan kurssien alkuun lyhenteenä viikonpäivän & aikaslotin, niin saatte jotain kuvaa mun päivistä ja ehkä myös Wasedan tuntiaikatauluista. Toisin kuin Helsingin yliopistossa täällä on huomioitu se, että ihmisten täytyy syödä, ja 2. ja 3. aikaslotin välissä on 50 minuutin ruokatauko. Keskipäivän luentoja ei siis täällä joudu jättämään ottamatta siksi, että haluaa käydä kunnolla syömässä. :D 

Ai niin, ja kurssien tasoista vielä se, että Wasedassa japanin kurssit jaetaan tasoihin 1-8. Tasot eivät vastaa JLPT:tä - itse olen läpäissyt JLPT N1:n, mutta tasokoe heitti mut tasolle 6-7.

Ke 10:40 - 12:10: Comprehensive Japanese 5 (総合日本語5)

Keskiviikon ensimmäinen kurssi ja samalla ensimmäinen tuntini koko vaihdon osalta. Olin etukäteen kuullut, että oikeastaan kaikki japanin tunnit pidetään rakennuksessa 22, mutta tämä oli jostain kummallisesta syystä ihan toisessa rakennuksessa (löysin kuitenkin paikalle, jei). Suurin osa meidän ryhmästä (tasoa 5 on ~10 eri ryhmää/luokkaa) on Kiinasta tai muualta Aasiasta, ja jos nyt oikein muistan/katsoin, niin meitä ei-aasialaisia on vain kaksi (minä ja yksi ruotsalainen tyttö jonka kanssa oon kuljeskellut viime aikoina muutenkin). Muutenkin tuntuu, että ns. länsimaalaisen näköisiä ihmisiä on ihan hirveän vähän, mutta ehkä syynä on mun kurssivalinnat...? Ja ei siis sillä että tämä mitään haittaisi, tuo vain paineita kanjien suhteen. :'D Anyways, tämä on kursseistani ainut, joka pidetään useamman kerran viikossa ja on 3 pisteen kurssi (tuntimäärä viikossa = kurssin opintopistemäärä). Kurssilla käsitellään laajasti kaikenlaista paitsi kanjien kirjoittamista, mutta tärkeimpiä asioita ovat pitkähköt raporttikirjoitelmat, joita tullaan tekemään kaksi kappaletta. Orientaatiossa opettaja pelotteli kurssin haastavuudella, mutta alkutestin ja kurssikirjan perusteella vaikuttaa itselleni ihan sopivalta. Itse olen tosiaan etukäteen netissä tehdyn j-cat -tasotestin perusteella suunnilleen tasoa 6-7, mutta osittain olen ihan varmasti reippaasti alemmalla levelillä, joten ajattelin että vitonen olisi sopiva.

Anyways, peruskivalta kurssilta vaikuttaa, eikä pelkästään siksi että on aina satavarmasti lounasseuraa tunnin jälkeen. :') Molemmat opettajat vaikutti mukavilta (perjantain ope on muuten ainut miesope tähän mennessä) ja etenemistahti vaikutti mukavan verkkaiselta. Verkkaisuus on hyvä siksi, että ehdin samalla opetella kirjoittamaan kaikki eteentulevat kanjit... :''D

Ke 13-14:30: Strategic Reading for Advanced Level Texts 6 ストラテジーで読む上級読解入門6

Kurssi jonne hilluin ensimmäinen yliopiston ruokalassa popsitun negi-karaage-donburin jälkeen. Kurssilla luetaan vaikeahkoja tekstejä ilman sanakirjaa, ja ilmeisesti käsitellään lukemiseen liittyviä strategioita. Vaikutti ihan ok-kurssilta, mutta päädyin vaihtamaan tämän pois ihan yksinkertaisesti siksi, että tajusin, että mulla on ihan liikaa lukukursseja. Lisäksi kiinnostuin samaan aikaan pidettävästä toisesta kurssista...

Discussion: learning Japanese from documentary programs 5-6 ディスカッション:ドキュメンタリー・報道番組から学ぶ日本語5-6

Totta puhuen tämä kurssi ei kiinnostanut minua pätkääkään, mutta käväisin orientaatiossa ihan ajankuluksi, ja osin opettajan takia päädyin lopulta vaihtamaan tuon lukustrategiajutun tähän. Kyseinen opettaja oli jotenkin hirveän mukavan oloinen ja pirteä, ja orientaatiossa oli lukemisstrategiatunnin painostavaan tunnelmaan verrattuna jopa hauskaa. Lisäksi kun esittelykierroksella sanoin olevani Suomesta, niin opettaja innostui niin paljon, että eihän kurssia kehdannut jättää ottamatta. :'''D
Mutta ihan vakavasti: tajusin osin tämän orientaation aikana, että esitelmiä sisältävien kurssien välttelystä on loppupeleissä minulle vain ja ainoastaan haittaa, joten päätin sitten haastaa itseni ja ottaa tämän, vaikka kurssilla ei juuri muuta tehdä kuin pidetään esitelmiä ja keskustellaan. Pakko siihen esitelmöintiin on jossain vaiheessa tottua kumminkin... :')

Ke 14:45 - 16:15 Learning Japanese: Reading Out Loud 5-8 声に出して学ぶ日本語5-8

Tämäkin kuuluu niihin kursseihin, jotka valitsin aluksi hieman irvistellen, mutta orientaatiossa päätin kuitenkin, etten missään tapauksessa jätä tätä pois. Kurssi sisältää nimensä mukaisesti ääneen lukemista, mutta myös erilaisia improvisaatiojuttuja, jonkinasteista näyttelyä sekä pelejä ja leikkejä. Ja kyllä, kyseessä on yliopistokurssi. :___D Ääneen lukemista tullaan harjoittelemaan monilla erilaisilla painotuksilla ja lukutyyleillä, josta tulee satavarmasti olemaan hyötyä ääntämyksen kannalta, ja kaikki muu taas auttaa siihen, että japania oppii käyttämään oikeasti ja _nopeasti. Itselläni japani tosin alkaa tulla jo melko automaattisesti ja nopeasti, joten kurssin suurin anti tulee varmaan tuosta ääneen lukemisesta (joka multa ei mene kovin sujuvasti) ja esiintymisvarmuuden  (mahdollisesta...) kasvamisesta.

To 10:40-12:10 Learning Japanese from TV dramas 6-7 テレビドラマで学ぶ日本語6-7
Henkilökohtainen suosikkini kursseista tähän mennessä - ja tämä ei toki liity mitenkään siihen, että tykkään japanilaisista draamasarjoista. :') Katsotaan kurssilla Haken no hinkaku -niminen draama, ja opitaan samalla sanastoa ja kuullunymmärtämistä. Kurssin arvostelu koostuu jaksokohtaisista sanasto- ja kuullunymmärrystesteistä sekä kurssin lopussa kirjoitettavista aineista (+ japanilaiseen tapaan läsnäolosta, jonka paino on muuten kurssista riippuen välillä hyvinkin suuri). Suurin ongelma tällä kurssilla tulee tosin ehkä olemaan se, miten saan pidettyä itseni kurissa, etten katso tuota draamaa eteenpäin itsekseni... Pitää varmaan hamstrata muuta katsottavaa oikein urakalla. :___D

Pe 9-12:10 Comprehensive Japanese 5

Pe 13-14:30 Writing Your Own History 5-8 自分史を書く5-8

Tämän kurssin otin aika kevyin perustein ja vähän randomisti heittämällä, mutta ihan mukavalta (ja rennolta) vaikuttaa. Tavoitteena on saada tammikuuhun mennessä kirjoitettua jonkinlainen tarina itseensä liittyen. Pituus vapaa, mutta 3 sivua on kuulemma vähän lyhyt ja 20 jo aikamoisen pitkä, ja lisäksi tekstillä tulisi olla jonkinlainen kantava teema. Tunneilla keskitytään keskusteluun ja suunnitteluun + toisten raapustusten lukemiseen ja kommentointiin, itse kirjoittaminen hoidetaan kotona. Ei kuulosta kovin kuormittavalta, kun ajattelee että tuota kirjoitellaan aina pikkuhiljaa joka viikko ja kiireisimpinä aikoina saa kuulemma jättää kirjoittamisen vähemmälle - kunhan deadlineen mennessä on valmista. Lisäksi aikansaannoksen laatu ei juuri paina loppuarvostelussa - sen sijaan läsnäolo on 40% arvosanasta (ja 30% lisää saa sillä, että palauttaa kaikki ylimääräiset pikkutehtävät ajoissa).

Lisäksi kävin tuon tarinankirjoituskurssin orientaation jälkeen katsomassa vielä vitostason Improving Skillfull listening for communication -kurssia, mutta totesin, että en ehkä tarvitse enempää keskustelukursseja - varsinkaan, kun tuolla ei varsinaisesti opetella mitään uutta sanastoa tai lausumista tai mitään. Vähän houkutti ajatus helposta opintopisteestä, mutta ehkä en tullut Japaniin asti olemaan lusmu. :D


Se kursseista tällä erää! Osa ehkä vaikuttaa enemmän tai vähemmän hupsuilta kursseilta, mutta kyllä noista hyötyä tulee olemaan - ja tekemistä kyllä riittää varmasti. Lisäksi maanantaille ja tiistaille olen ottanut vähän kuivempia ja asiapitoisempia kursseja, joten opiskelut tulee olemaan varmaan ihan hyvässä balanssissa. Noista maanantain ja tiistain kursseista kirjoittelen lisää sitten, kun tiedän millaisia ne tulevat olemaan. :)

Hieman asiapitoinen merkintä nyt tällä kertaa. Toivottavasti ette tylsistyneet liikaa, koska tällaisia saattaa tulla lisää... :'D

Ai niin, ja näin by the way mainintana: olin melkoisessa flunssassa viime viikonloppuna, ja kuumeilu jatkui vähän vielä orientaatioviikollekin, mutta nyt alan olla jossain määrin parantunut. Nimenomaan jossain määrin - järkyttävä helle ulkona ja voimakas ilmastointi sisällä eivät ole mikään paras mahdollinen yhdistelmä parantumista ajatellen. Onneksi viikonloppuna ei ole luentoja. ♥ Lisäksi huomenna on luvassa Tackey &  Tsubasan sijaan NEWSin dvd:n katselua, wohoo! :D

Saturday, September 24, 2016

Lusmuamista, virastoilua ja viinirypäleitä

Heipä hei, ja koska en tiedä miten muutenkaan tämän merkinnän aloittaisin, niin kerron ensin siitä, miten tämän talon toinen pääruoka-aine riisin ohella on nykyään viinirypäleet. Tästä saamme kiittää toista Kengon mummoista - tuo meinaan lähetti alkuviikosta tänne järkyttävän suuren laatikollisen viinirypäleitä. Lisäksi kyseinen paketti saapui vieläpä erinäisistä syistä pari päivää myöhässä, joten nyt ollaan sitten kauhealla kiireellä kaksin käsin (kirjaimellisesti koska täällä viinirypäleet kuoritaan) joka ilta popsittu noita rypäleitä, ettei ne kerkeäisi pilaantua. Joukossa on herkullisempia ja vähemmän herkullisempia lajikkeita, joskin mun mielestä kaikki tähän mennessä on olleet makeampia ja enemmän viinirypäleen makuisia kuin mitkään mitä olen koskaan Suomessa syönyt... Kertoo jotain japanilaisten hedelmien laadusta - kyllä siihen on syynsä miksi hedelmät on täällä niin kalliita. Ensinnäkin nuo on kaikki isompia kuin mitä olen koskaan Suomessa syönyt ja toisekseen ne vielä maistuu jotenkin tosi viinirypälemäisiltä (en edes tiennyt että rypäleet voi maistua niin tuollaisilta) ja makeilta. Ihania. ♥ Olen tosin varmasti ainut tässä taloudessa, joka vielä ajattelee noin... :D

Mutta se rypäleistä! Niiden lisäksi olen nimittäin käynyt kaupingintalolla rekisteröimässä osoitteeni sekä liittymässä kansalliseen terveysvakuutukseen, postipankissa tekemässä pankkitilin, Shibuyassa pyörimässä muiden HY:n Wasedan vaihtareiden kanssa (meitä on yhteensä 3), Wasedassa hakemassa opiskelijakorttini yliopistolta, eräällä toimistolla istumassa ja kuuntelemassa melkein neljä tuntia putkeen hyvin termitäyteistä työkeskustelua (tosin aina noin tunnin välein tuli kysymyksiä siitä syökö suomalaiset kissat jogurttia tai ymmärtääkö ne suomea) ja lisäksi vielä päälle opiskellut japania ja harjoitellut japaninlausumisen pikkutarkkoja yksityiskohtia oman yksityisopettajani kanssa. Niin ja syönyt muitakin hedelmiä, mutta ehkä nuo rypäleet nyt täytti tämän merkinnän hedelmäkiintiön. Ja kävellyt eilen illalla Oomorin pimeillä pikkukujilla syöden jäätelöä ja jutellen kahden nuoren japanilaisen miehen kanssa iloisesta kaljuuntumisesta (p.s. toinen noista kahdesta oli kengo), mutta siitä lisää myöhemmin. Ehkä. Tai sitten ei.


Mutta mennään nyt kronologisessa järjestyksessä kumminkin! Esinnäkin, viime viikon maanantaina käväisin Wasedalla MEXT-stipendin saaneiden orientaatiotilaisuudessa. Meitä oli ehkä noin parikymmentä, eli ei mikään kovin suuri joukko ollut kyseessä. Ehkä noin neljäsosa joukosta oli aasialaisia, muista taas en osaa hirveästi sanoa. Juttelin parin tytön kanssa, joista toinen oli Puolasta ja toinen taas Ranskasta, eli kyllä Eurooppavahvistustakin oli paikalla. Ja mun vieressä istuneen pojan nimi näytti epäilyttävästi ruotsalaiselta. Itse orientaatiotilaisuus oli melko lyhyt ja pidettiin kokonaan japaniksi (koska kaikki nyökytteli siinä vaiheessa kun kysyttiin riittääkö japani). Lähinnä saatiin tietää kaikkia perusjuttuja, esimerkiksi mitä ei stipendiaatteina saada tehdä. Nämä kielletyt jutut olivat hyvin yllättäviä juttuja: ei esimerkiksi saada olla kokonaan käymättä luennoilla tai muuten stipendi menee tauolle, apua. Toinen juttu mikä pitää muistaa on se, että ei saada olla poissa Japanista kokonaista kuukautta, koska meidän pitää joka kuukausi käydä allekirjoittamassa joku lappu, että stipendi maksetaan.

Lisäksi saatiin ohjeet pankkitilin avaamiseen. Ohjeet oli ihan mielettömän hyödylliset: papereissa luki tarkalleen, mitä pankista löytyviin lomakkeisiin pitää täyttää ja mitä pankkiin tulee ottaa mukaan. Toisaalta sain tosin myös pankissa itsessään yhtä hyvää ja tarkkaa ohjeistusta, mutta no, kivahan se on että on tuplavarmistus siitä, että kaikki menee juuri niin kuin pitää. Jos joku muuten meinaa hankkia Japanissa pankkitilin, niin Yuuchosta eli postipankista saa ainakin nykyään avattua tilin myös ilman hankoa (eräänlainen nimileimasin) ja allekirjoitus riittää. Lisäksi mukaan tarvitsee ottaa vain passi ja resident card (rekisteröidyllä osoitteella!), ja tilikirjan saa samantien mukaansa (kortti tulee noin viikon päästä postissa).

Ennen pankkitilin avaamista jouduin tosin käymään Shinagawan City Hallissa rekisteröimässä osoitteeni. Paikan löytäminen tuntui ensin hieman hankalalta, mutta lopulta kyseessä olikin sama rakennus, jossa aikoinaan käytiin Kengon kanssa katsomassa se yksi maanjäristysfilmi lähellä Ooimachin asemaa. Saatiin ensin äärimmäisen huonot ohjeet siihen, mikä lapuke pitää täyttää ja miten, mutta varsinaisesti luukulle päästyämme (vuoronumerosysteemillä) saatiin onneksi parempia neuvoja ja ohjeitat. Sellainen mukava japanilainen pappa melkein kädestä pitäen kertoi mitä pitää (tai kannattaa) täyttää mihinkin kohtaan, mitä voidaan jättää täyttämättä, mistä kerroksesta terveysvakuutuksen saa + antoi vielä läjän esitteitä ja asukasopaskirjasia mukaan (erään mielestä nuo tosin olivat lähinnä turhaa painoa laukussa).

Kansalliseen terveysvakuutukseen liittyminenkin oli hyvin simppeliä, vaikka meinattiinkin aluksi eksyä siinä virastosekamelskassa. :'D Täyttelin taas läjän lomakkeita, sain ohjeet vakuutuksen maksamiseen tja vajaan vartin päästä oltiinkin jo ulkona rakennuksesta. Tuon vakuutuksen voi maksaa kuukausittain esimerkiksi konbinissa tai virastossa käväisemällä, mutta minulla on nyt pankkitilikin, joten maksu tulee tulevaisuudessa lähtemään suoraan tililtä (kunhan ensin saan ensimmäisen laskun, että saan tuon maksujärjestelyn rekisteröityä).

Opiskelijakortin hakemisen ja MEXT-pankkitilikaavakkeen Wasedalle viemisen myötä kaikki pakolliset lapunpalautukset ja virastojutut hoidettua, ja pääsin keskittymään kurssivalintoihin - joista saaatte kuulla kenties seuraavassa merkinnässä tai viimeistään sitten, kun tiedän lopullisen lukujärjestykseni.

Loppuun vielä pari kuvaa Shibuyan reissusta, jonne Kengo lähti viimehetken varoituksella mukaan - osin siksi, että päätettiin sateisuuden takia mennäkin Yokohaman sijaan Shibuyaan sushille. :D



Hauska käydä välillä syömässä muidenkin kun vain Kengon kanssa kahdestaan, kun tulee nähtyä ja tilattua itsekin kaikenlaista tavallisuudesta poikkeavaakin - kuten avokadotempuraa kalmarin sijaan. :D


Loistokuva, mutta havainnollistaa ehkä hieman päivän säätä? Kuvan ottohetkellä ei enää satanut, mutta oli hyvin kosteaa, varsinkin tuolla puiston sisällä. Käveltiin tosiaan Shibuyasta Harajukuun ja käytiin Meiji Jingulla turisteilemassa.


Tässä kyseisen pyhäkön rahanheittelypaikan (...en mä tiedä miksi niitä kutsutaan :___D) edustan ihmisvilinä silloin kun tultiin paikalle.


...ja tässä samainen paikka parin minuutin päästä. Ja ei, ihmisten vähyys ei johdu kuvakulmasta...


...vaan se johtuu siitä, että kaikille tuli kiire katselemaan random japanilaisen parin hääkulkuetta. Näytti jotenkin huvittavalta, kun kymmenet hääparille varmasti täysin tuntemattomat turistit muodostivat hääparin viereen oikein kunnon pitkän katsomon... Varmaan kiva pitää tuollaisessa paikassa häitä. :__D


Meiji Jinguilun ja muun Harajukuilun jälkeen palattiin Harajukuun, ja mentiin syömään.


Päädyttiin pitkän pohdinnan jälkeen izakayaan, joka ainakin allekirjoittaneelle oli mieluisa valinta, koska noissa ei kovin usein tule käytyä (en tosin tiedä miten asian laita tässä vaihtovuoden aikana tulee olemaan :D).


Kuvia ei nyt kauheasti ole, mutta syötiin kaikenlaista aina edamameista ja hevosenlihasta majoneesiin dipattavaan kalmariin ja kalaneviin. Ja karaagea ja ranskalaisiakin taidettiin tilata. Ja yakitoria. Ja jotain. Kun ottaa huomioon, etten enää edes muista mitä kaikkea tilattiin, niin on aika halpaa, kun laskun loppusummaksi tuli vain joku 5000 jeniä (neljältä hengeltä yhteensä).


Loppuun vielä erään päivän jälkiruoka, satsumaimo mont blanc -leivos. ♥