Asakusa uuden vuoden aikaan

Kuten suunniteltiin, käytiin 3.päivä Asakusassa, tarkoituksena muun muassa tehdä vuoden ensimmäinen pyhättövierailu (hatsumoude) ja ottaa omikujit, eli ennustukset tulevalle vuodelle. Huomattiin kuitenkin jo metrosta noustuamme, että jos oikeasti halutaan tehdä hatsumoude, niin saadaan pyhittää hommalle koko päivä - jo asemalta ulos pääsyyn meni varmaan ainakin vartti, kun madeltiin käytävillä ihmismassan viimeisinä (oltiin valittu juuri aseman väärässä päässä oleva junavaunu).

Autotie oli tammikuun ensimmäisten päivien tapaan (t: asian tolaa instagrammin kautta stalkannut) suljettu liikenteeltä, ja kävelijöille riitti siis aika reippaasti tilaa. Ja silti välillä oli tungosta. :D

Kaminarimonia lähestyessä ihmismäärä tuntui koko ajan lisääntyvän...

...ja loppujen lopuksi ei jaksettu edes jonottaa tuosta portista läpi, vaan kierrettiin sivulta. :___D

Ei ehkä kuvassa näy, mutta tuo keskuskäytävä oli oikeasti ihan täynnä ihmisiä eikä se massa juuri liikkunut. Tuo toinen arvioi, että tulisi menemään vähintään tunti, jos tuota reittiä haluttaisiin mennä pyhätölle, joten päätettiin suosiolla luovuttaa ja siirrytiin sivukujalle.

Sivukujalla ei ollut ollenkaan niin paljon ihmisiä - johtuen kenties osin siitä, että tuota reittiä ei itse pyhätölle tuona päivänä edes päässyt. Paitsi kiilamalla yhdestä kohtaa epäkohteliaasti joukon sekaan, mutta me ei haluttu ottaa riskiä tulla poliisisetien torumiksi, niin jätettiin tuollainen suosiolla väliin. En tiedä tuosta toisesta, mutta itselleni tuo hatsumoude kun ei tosiaan ole mikään perinne tai muutenkaan kovin tärkeä asia, niin ei hirveästi haitannut vaikkei itse pyhätölle päästykään. Omikujissakin saan aina huonoa onnea, niin hyvää vaan että jäi väliin - en tosin tiedä onnistuuko huonon onnen välttely pelkästään sillä, ettei käy katsomassa millaista onnea saa. :___D

Bongaa poliisi. Vinkki: se on korkeammalla kuin tavalliset pulliaiset.

Tämänkin kuvan pointtina on poliisi. Eikun ei. Tässä olikin pointtina se, että tuon pyhätölle suuntaavan massan eteneminen on pysäytetty määrittelemättömäksi ajaksi, koska edessä päin on liikaa tungosta, joten nyt odottamisesta vähemmän tykkäävillä on hyvä tilaisuus luikkia sekaan. :) ...no joo, en oikeasti nähnyt kuin ihan muutaman hyppivän tuosta sinne jonon sekaan, suurin osa vaan meni tuosta läpi muualle.

Omikujin (ennustus) olisi saanut tuolta sivusta ilman kovin järkyttävää jonotusta, mutta jätettiin nyt silti väliin. Parempi olla tietämättä luvataanko mulle hyvin huonoa onnea vai huonoa onnea täksi vuodeksi (ei, en ole pessimisti, mutta tiedän kokemuksesta että toi omikuji-systeemi ei oikein tykkää musta).

Tässä näkyy itse pyhättö + mm. uudenvuoden mochi (tuo valkoinen missä on mandariini päällä). Näillä on tuollainen kotonakin, joskin se on hyyvin pieni, sellaista taskukokoa - hinta nimittäin vastaa kokoa.

Vaikkei pyhättöön päästykään, niin päästiin kumminkin syömään. :) Tuolla oli pitkät rivistöt ruokakojuja eikä niiden jonot olleet ollenkaan mahdottomia. Harkittiin muun muassa Hiroshima-tyylistä okonomiyakia (mutta todettiin että maksettaisiin lähinnä järkyttävästä läjästä kaalia), tikkuun tökittyjä fisuja (mutta ne oli järkyttävän hintaisia), mochia sisältävää keittoa (hinta hinta hinta D:) ja erilaisia mereneläviä, mutta lopulta ei syöty juuri mitään. :___D 

Tai no, syötiin me suklaabanaaneja. :D Ne on siis ihan vaan banaaneja suklaalla kuorrutettuna eli ei todellakaan mitään kovin spesiaalia, mutta kyllähän ne hyviä oli. :)

Toinen superspesiaalius: ranskalaiset. Totta puhuen nuo ei tosin ole ihan tavallisia ranskalaisia, vaan niissä on sellainen jännä, aavistuksen mochimainen koostumus. Makukin on erilainen - joskin muistutti kumminkin sen verran ihan vain perunaa, että kuvan potaattien pitelijä sai lopulta popsia noista aika ison osan. Itse jätin tilaa jälkiruoalle, ja söin pitkästä aikaa maccha-pehmistä. ♥

Tarpeeksi syötyämme käveltiin Uenoon (ylläolevassa kuvassa siis ollaan jo Uenossa), ikkunashoppailen vähän matkalla. Käytiin myös Asakusan ROXin alakerran Seiyu-supermarketissa ja pääsin nostalgioimaan toissa vuoden kesän Japanin matkaa, jolloin yövyttiin Shikon kanssa Asakusassa pari viikkoa ja käytiin kyseisessä Seiyussa melkein joka päivä. 

Ei tehty Uenossa juuri mitään, vaan jatkettiin matkaa ja käveltiin Akihabaraan. 

Akihabarassa kierreltiin vähän elektroniikkaliikkeitä, mutta häivyttiin lopulta sieltäkin ostamatta mitään. Etsittiin näiden kotiin uutta hiustenkuivaajaa, mutta ihan hintavertailun takia piti kiertää kaikki mahdolliset kaupat (...), joten päätettiin lähteä käymään vielä Shinbashissa. Oltaisiin varmaan kävelty vahingossa sinnekin, mutta alkoi olla jo sen verran myöhä, että todettiin paremmaksi hypätä junaan. :D

Hiustenkuivaajan metsästyksestä oli hyötyä, koska pääsin taas näkemään jouluvaloja. ♥

Saatiin lopulta muuten se hiustenkuivaajakin ostettua: sellainen parinkymmenentuhannen jenin superhyväksi kehuttu malli. :D En saanut seuralaistani suostuteltua ostamaan vaaleanpunaista versiota, mutta se valitsi ihan oma-aloitteisesti kirkkaanpinkin version. On varsin söpö + kiitos tuon hiustenkuivaajan, en enää joudu viettämään joka ikinen ilta tuskaista 20 minuuttia hiustenkuivaaja kädessä, vaan selviän kyseisestä hommasta suunnilleen kymmenessä minuutissa. :)

Päivällisenä curry-udonia - kuulemma siksi, etteivät tienneet että ollaan tulossa syömään. Tykkään tosi paljon currysta ja udonista, joten pitää varmaan yrittää pitää toi syömääntuloasia epäselvänä useamminkin, jos silloin kerran saa tuollaista ruokaa... :____D

En tajua miksi, mutta rakastan noita ituja. *Q*

Kengon äiti oli tullut näiden mummon luota edellisenä päivänä ja tuonut mukanaan osechi-ruokien jämiä, joten pääsin sittenkin vähän maistelemaan niitäkin. :) Näiden perheessä kukaan ei kuulemma erityisemmin tykkää osechi-ruoista ja koska perheen äiti on uudenvuoden aina poissa kotoa, ne jouduttaisiin ostamaan kaupasta = kallista, joten näillä syödään yleensä jotain ihan muuta (kuten sushia, mutta tänä vuonna perheen isä teki kardinaalivirheen ja meni vahingossa ostamaan uudenvuoden aattona sushia lounaaksi). Mutta anyways, yllä olevassa kuvassa näkyy kaikenlaista, jota en osaa oikein suomeksi selittää. :___D Osa on ostettua, osa by perheen mummo. Ja kaikki oli hyvää. ♥ Nää ei muuten edelleenkään ihan usko, että oikeasti tykkään kaikesta minkä sanon olevan hyvää, kun sanon aina kaiken olevan hyvää. :D Kyllähän mä kerran sanoin, että parempaakin on syöty, kun mulle annettiin maistiainen jostain pakastelihapullista, joista perheen isä tykkää, mutta kaikki muut vihaa...

Eilen opastettiin yhtiä Kengon tutun tuttuja ympäri Tokiota, kun niillä oli vaihto Naritan kentällä ja ruhtinaalliset kymmenen tuntia aikaa kierrellä Tokiossa. ...mutta koska eräs palasi juuri töistä, kerron eilisestä myöhemmin lisää. :') ...tai sitten ei, koska se häipyi ensi töikseen perheen isän huoneeseen ja palasi juuri pahvilaatikon kanssa, ja käski mun käyttää sitä pöytänä, että saan bloggailtua paremmin. ♥ Kai sitä pitäisi yrittää kirjoittaa parempaa tekstiä, kun nyt mulla on tällainen hieno Aquarius Zero -juoman pöytäkin...