Furusato matsuri

Anteeksipyynnöt pitkästä päivitysvälistä! En jostain syystä vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa, osin siksi, että on oikeasti tekemistä, osin siksi, että olen vain ollut laiska. Tuppaa aina välillä unohtumaan, että kirjoitan tätä blogia ihan vain kirjoittamisen ilosta enkä velvollisuudesta, ja samalla lähtee sitten myös motivaatio kirjoittamiseen, koska en ikinä jaksaisi tehdä mitään mitä mun pitäisi tehdä... :___D

Mutta siirrytään siis jälleen ajassa muutama kuukausi taaksepäin! Tällä kertaa aiheena Furusato matsuri -niminen tapahtuma, suoraan käännettynä nimi tarkoittaisi kotiseutu-festivaalia, ja kyllähän tuo ihan hyvin kyseistä tapahtumaa kuvaa. Kyseessä on siis Tokyo Domella vuosittain järjestettävä tapahtuma, jossa esitellään eri Japanin alueiden ruokia ja paikallisia festivaaleja. Blogiani edes hieman ennestään lukeneiden tuskin on vaikea arvata, kumman perässä me kyseiseen tapahtumaan päädyttiin. :D

Edustan silmät kiinni kiitos auringon paisteen ja yleisen taipumukseni pistää silmät kiinni kuvissa, mutta halusin kuitenkin näyttää teille jonkinlaisen kuvan sisäänkäynnin edustasta eikä muita oikein ollut. Tuosta mun selän takaa siis pääsi lippua näyttämällä sisälle (me ostettiin ne ennestään netistä, hinta oli muistaakseni jotain 1000~1500 jeniä) ja samalla tutkittiin laukut juomapullojen varalta - pitäähän noiden toki saada nyhtää rahaa pääsylipun ja ruoan lisäksi vielä juomisistakin. Rahan säästämisestä kiinnostunut seuralaiseni piilotti oman juomapullonsa laukkunsa kätköihin, joka tosin osoittautui turhaksi vaivannäöksi: edes mun täysin näkyvillä olevaa maitoteepulloa ei napattu pois, vaikka luulin säästyväni roskiksen etsimisen vaivalta. :D

Tässä laskeudumme kohti ihmispaljoutta. Portaissa kuvaaminen oli turvallisuussyistä kiellettyä, mutta jätin näköjään (muutaman kymmenen muun tavoin) noudattamatta sitä.

En tiedä välittyykö ihmisten paljous tai kojujen runsaus näistä kuvista, mutta kierreltävää todellakin riitti ja varsinkin kapeammilla käytävillä oli varsinkin aamupuolesta niin paljon tungosta, että tunnelma muistutti ruuhkajunan väkijoukossa vellomista.

Yllä meidän ensimmäinen ateria. Tai sitten ei.

Olisin itse ollut hyvin kiinnostunut muun muassa Hokkaidolaisesta jäätelöstä ja muusta mukavasta makeasta, mutta päädyttiin lopulta kuitenkin aloittamaan syöminen suolaisista, ja tilattiin tällainen kiva minidonburi. Sisältää muun muassa unia (eli merisiiliä), rapua ja mentaikoa (eli yksinkertaisesti selitettynä marinoitua mätiä). Löydettiin mukava seisova pöytä tuon syömiseen - varsinaisia pöytiä istumapaikkoinaan tuolla ei siis ollut.

...ja koska kuvat nyt sattuvat olemaan kronologisessa järjestyksessä, en kaunistele meidän syömistahtia, vaan tunnustan, että melkein heti edellisen jälkeen tilaattiin eräästä toisesta kojusta meidän seuraava ateria:

Rapua. ♥ Ei mikään helpoin mahdollinen syötävä ilman pöytää - tällä kertaa meillä oli istumapaikat pöydän sijaan - mutta maku on jotain aivan taivaallisen ihanaa. *Q*

Rapuilun jälkeen kierreltiin jonkin aikaa sen kummemmin syömättä. Sanon "sen kummemmin" siksi, että maisteltiin kyllä kaikenlaista, mutta ei hetkeen maksettu mistään. :D Päivän aikana saatiin ilmaismaistiaisina muun muassa Hokkaidolaista lampaanlihaa (sama mukava pappa tarjoili meille ilmaislihoja ainakin 3 kertaa), aivan ihanaa juustokakkua (tämäkin kolmisen kertaa :D), tomaattiumebosheja (oli niin hyvää että taisi tulla tässäkin käytyä useamman kerran), keksejä, juotavaa dashia, viinietikkaa (XD) ynnä kaikenlaista muuta mukavaa. Tällä kertaa ei saatu edes ilmaismaistiaisen popsimisesta moitteita illalla, koska oltiin kumminkin maksettu lipuista, joten meillä oli seuralaiseni äidinkin mielestä oikeus popsia kaikkea mitä vaan satutaan löytämään. :____D

Yllä näkyvästä lihasta peräti maksettiin. Oli ihanan rasvaista ja ylipäätään mielettömän hyvää. ♥

Tuolla hillui paljon erilaisia maskottihahmoja, en hirveästi saanut niistä kuvia lapsilaumojen ja yleisen väenpaljouden vuoksi, mutta tässä näkyy nyt yksi. Jonkun kanssa taisin heittää high fivenkin. :___D

Tärähtänyt kuva, mutta kertoo ehkä jotain väenpaljoudesta ja tunnelmasta ylipäätään? Aina välillä oli jotain esityksiä, joiden takia koko hallin valot välillä enemmän tai vähemmän pimenivät.

Mjoo, katsomossakin riitti väkeä. :___D

Siellä vyöryi tällainen jättimäinen valaistu hihhuli, niin pitihän siitäkin napata kuva. Ja kuten kuvasta näkyy, en ollut ainoa, joka päätti leikkiä kameralla. :D Ei mitenkään hirveästi seurailtu ohjelmaa, kun oli niin kiire syödä, mutta kyllä tuokin aika mahtipontinen ohjelmanumero oli, kun ajattelee kuinka suuri ihmisjoukko seisoi tuon alla liikuttamassa tuota jättimäistä rakennelmaa (joka siis kuvan hämäävyydestä huolimatta on siis oikeasti ihan järkyttävän kokoinen). 

Lisää esimerkkejä ohjelmasta.

...ja samalla myös esimerkki siitä, miten ihana mun uuden kameran zoomitoiminto on - kuvat ei tärähdä kovin helposti, vaikka kuinka zoomailisi kunhan valoa riittää.

Jossain vaiheessa hilluttiin katsomoon lepuuttamaan jalkoja. Ja leikkimään kameralla, esimerkkinä tästä seuraava ruokahalun (tai ainakin makeanhimon) herättävä kuva.

Jäätelöä ja melonia. ♥ Ei tosin syöty, kuten ei myöskään yhtä aivan ihanan näköistä mont blanc -juttua, koska jonot oli ikävä kyllä aivan järkyttäviä. D:

Löydettiin lisää maskottiheppuja. :3 Harmi vaan, että aikalailla heti paikalle ehdittyämme ne lopetti heilumisensa ja häippäsi muualle.

Tämäkin pyöreä otus suvaitsi esitellä meille vain selkäpuoltaan. D:

Ja koska tämän merkinnän kronologinen jatkumo kuoli jo aikaa sitten, voin hypätä tästä otuksesta suoraan meidän viimeiseen ruokahetkeen.

Yllä olevan kuvan herkkujen joukossa näkyy myös se, mitä me syötiin. Vinkkinä sanottakoon, että niitä oli kolme jäljellä siinä vaiheessa kun tilattiin, ja meidän annos ei ole enää näkyvissä tässä kuvassa, vaan on jo "valmisteltavana" taaempana. Yhtenä vinkkinä voisin myös sanoa, että kyseessä on yksi seuralaiseni ehdottomista lempiruoista koskaan - se näytti tätä syödessään ehkä vielä onnellisemmalta kuin sitä mielettömän ihanaa rapua popsiessamme.

Mutta koska olen todennäköisesti ainut, joka pitää kirjaa tuon lempiruoista, kerrotaan nyt sitten mitä syötiin...

...nimittäin kalmaria (ika)! Tuoreena ja sätkivänä, imukuppeinensa kieleen takertuvana juuri leikattuna versiona. Jos kuvaus tai kuva ällöttää, niin olkaa tyytyväisiä, etten laittanut tänne sitä videota, jossa kaadetaan tuon päälle soijaa lonkeroiden sätkiessä... Muttajoo, onhan kalmari hyvää, varsinkin noin supertuoreena eikä ne imukupitkaan olleet ollenkaan niin ällöttäviä kuin ehkä luulisi. En kuitenkaan huomannut mitään järkyttävää makueroa liikkuvan ja liikkumattoman version välillä, joten allekirjoittaneelle kelpaa mainiosti vastedeskin hieman vähemmänkin tuore kalmari.

Loppuun vielä vähän kuvia jouluvaloista Tokyo Domen ulkopuolelta.

Kaunista. ♥

Päätettiin säästää rahaa ja käveltiin vähän, että päästäisiin nousemaan suoraan Keihin-Touhoku-linjalle. Matkalta löytyi muun muassa yllä olevat nätit portaat, jotka olisi varmaan mukavan karmivat, jos niitä joutuisi talsimaan yksin keskellä yötä (...miksi mulle tulee aina tällaisia juttuja mieleen? D:).

Kotiuduttuamme saatiin vielä lisää ruokaa, muun muassa yllä näkyvää yakitoria (= kanaa vartaissa). Vaikuttaa ehkä siltä, että syötiin koko päivä, mutta toisaalta myös käveltiin käytännössä koko päivä, joten yllättäen illalla alkoi jo olla vähän nälkä.

Tomaattimozzarellasalaattia. Yllä olevaa herkkua ei tehty allekirjoittanutta varten, vaan lähinnä siksi, että saataisiin illallispöytään jotain terveellistä perheen vanhimmalle jäsenelle.

Loppumatkastakin on vielä jonkun verran kerrottavaa, joten yritän postailla lisää taas pikapuoliin. Toivon mukaan saan tällä kertaa matkapostaukset loppuun ennen seuraavaa matkaa - joka muuten lähestyy uhkaavasti, sillä menin juuri varaamaan lentoliput ja lähtö on toukokuussa. Järkevä säästäisi vaihtovuotta varten, mutta koska Wasedalta päin ei ole edelleenkään tullut varsinaista varmistusta asiaan, en edelleenkään pidä vaihtopaikkaani sataprosenttisen varmana ja teen siis mitä lystään. :)