Kerrotaan ensin vähiten tärkeimmät asiat: mulla heitti eilen päässä lähes koko päivän ja pelkkä konbini-visiitti (käytiin ostamassa lounasta) 30 asteen helteessä oli jostain syystä ihan mielettömän väsyttävä. Vähän lounaan jälkeen alkoikin sitten järkyttävä päänsärky ja niskakivut, ja luulin ensin että ne johtuu jostain huonossa asennossa hillumisesta tai venyttelyn puutteesta, ja venytellen aikaani tuhlaten kärsin iltaan asti. Vähän ennen päivällistä sitten lopulta tuo tälläkin hetkellä tuossa vieressä lojuva mieshenkilö huomasi tilani (futonit oli ulkona tuulettumassa joten puolinukuin istualtaan vaatekaappiin nojaten, saatoin näyttää lievästi huonovointiselta) ja pakotti mittaamaan kuumeen. Ja kuumettahan mulla oli, vaikka mittari piippasikin niin pelottavan nopeasti, että ehdin jo sanoa että ei näköjään ole lämpöä... Pelkäsin hetken saaneeni kesäflunssan (joka on kuulemma Japanissa hirveää tuskaa, kun on niin kuuma), mutta jotenkin kummallisesti olinkin tänään aamulla ihan täysin terve. :____D Olin itse asiassa jo päivällisellä ibumaxin ansiosta niin pirteä, että ärsytti kun sain syödä pelkkää udonia, kun muut sai kalaa. :D Japanilaisten ylihuolehtivaisuus on ihan mukavaa, mutta en ole ihan sataprosenttisen varma, onko kovin hyväksi paranemista ajatellen, että laitetaan syömään pelkkiä nuudeleita...
Mutta se japanilaisten uskomusten epäilemisestä ja mun kuulumisista, jotka tuskin kiinnostaa kiviäkään (tai ehkä niitä kiinnostaisikin, mutta lukeminen ei vain luonnistu), ja siirrytään puhumaan 19. & 20. päivästä. Eipä me taaskaan mitään erityisempää tehty, mutta yritän pitää mielenkiintoa yllä tylsillä selostuksillani.
19. päivä ei olla kuvien perusteella tehty oikeasti mitään muuta kuin syöty, mutta uskaltaisin kuitenkin näin varovasti veikata että ollaan sen lisäksi myös lusmuttu, löhöilty ja laiskoteltu. Mulla on pieni aavistus, että oltaisiin käyty lähikaupoissa pyörimässä, mutta en ole varma asiasta. Joka tapauksessa, Kengon isukki oli luvannut tuoda meille lounasta ja annettiin sille valinnan suhteen vapaat kädet. Pussista paljastui friteerattua possua riisillä sekä friteerattuja jättikatkarapuja riisillä. Allekirjoittaneelle kyllä kelpasi, mutta tuo toinen olisi halunnut ilmeisesti jotain ihan muuta - enkä kyllä sinänsä ihmettele, kun ajattelee mitä illalliseksi oli:
Nimittäin karaagea, eli friteerattua kanaa. Terveellinen päivä siis. :___D
Kengon äitin karaage on oikeasti niin hyvää, ettei ole vielä kertaakaan tullut tarvetta syödä karaagea muualla... Täydellisen rapeita ja mehukkaita, sopivan valkosipulisia ja kaikinpuolin täydellisiä. ♥
Seuraavana päivänä oltiin myös melko laiskoja, mutta raahauduttiin kuitenkin yhden asemanvälin päähän Kawasakiin asti. Kierreltiin Bic camerassa töllöttämässä telkkareita sun muuta mukavaa, jonka jälkeen alettiin pohtia lounasta. Lazonassa (kauppakeskus, jossa oltiin) on ihan kiitettävästi ruokapaikkoja, mutta onnistuttiin lopulta karsimaan lähes kaikki niistä pois eikä nettihaullakaan tuntunut oikein löytyvän mitään ihan täydellistä, vaikka meille molemmille olisi kelvannut "ihan mikä vaan" (= "ihan mikä vaan paitsi x ja xx ja xxx"). Lopulta päädyttiin ostamaan ruokamme kaupasta ja menemään puistoon syömään. Ollaan molemmat niin hyviä päättämään asioista, että onnistuttiin käyttämään tähänkin eväänetsimiseen kokonaisuudessaan suunnilleen tunnin verran, ja lopulta päästiin istahtamaan syömään vasta myöhään iltapäivällä.
Puistopiknik!
...tai no, enemmänkin kauppakeskuksen takapiha varustettuna penkeillä, betonilla ja parilla hassulla ruoholäntillä. Mutta oli hauska piknikki silti, eikä ihmisiäkään ollut liiaksi (johtuen kenties osin siitä kovasta tuulesta, joka vaikeutti syömistä).
Olen kokenut jonkun valaistumisen tässä viime aikoina, ja ymmärtänyt, ettei blogin kuvissa välttämättä tarvitse näyttää asialliselta, ihmismäiseltä tai ylipäätään millään tapaa hyvältä - itse asiassa parempi postata vaan suoraan ne epäonnistuneimmat otokset. :) Joten tässä siis tämänkertainen "en nuku mulla on vaan silmät kiinni" -otos ft. ruoka ja vihreä tee.
Vähän kallis, mutta ihana bento. ♥ Halusin ostaa sellaisen boksin, joka sisältäisi mahdollisimman paljon kaikenlaista ja varsinkin sellaisia juttuja, joista tuo toinen ei ole niin innostunut = joita en pääse niin usein syömään. Näihin sisältyvät muun muassa daigakuimo (nuo potaatit vasemmassa nurkassa) sekä
renkon (lootuksenjuuri), joka on yksi ihanimmista japanilaisista vihanneksista. Seuralaiseni söi kylmiä nuudeleita mm. kananmunan ja vihannesten kera (näkyy kuvissa, mutta nuudelikerros on vain peitossa) ja lisäksi noita jotain rullia, joiden sisältöä en nyt millään muista. Hyvää oli kaikki ja syöminenkin oli hauskaa heti sen jälkeen, kun oltiin vaihdettu paikkoja niin, ettei tuuli enää puhaltanut hiuksia mun ruokaan... :___D
Yllä yksi meidän lukuisista kavereista. Ne muut ei tosin niin hanakasti tulleet tekemään tuttavuutta, joten kutsutaan niitä nyt vain hyvänpäiväntutuiksi. 顔見知り ja silleen. Tämä yllä näkyvä yksilö sen sijaan olisi halunnut tutustua meihin hyvinkin läheisesti, jopa liiankin, ja lopulta jouduttiin valitettavasti hylkäämään sen ystävälliset lähestymisyritykset, kun ei haluttu jakaa meidän lounasta sen kanssa.
Kaunista luonnonmaisemaa.
Lisää potentiaalisia uusia ystäviä, joilla oli tosin ihan tarpeeksi kiirettä toistensa kanssa lähentymisessä - ne oli kirjaimellisesti sanottuna kiinni toistensa nokissa.
Rankan shoppailun jälkeen (ei muuten ostettu mitään) käytiin vielä ostamassa jälkiruokaa マザー牧場n jäätelöpaikasta. Niillä on ihan mielettömän hyvää vaniljajäätelöä, mutta päätin tällä kertaa olla vähän seikkailumielisempi ja valitsin tällaisen maccha-parfaitin. Sisältää muun muassa vanilja- & macchajäätelöä, azukipaputahnaa, macchakastiketta, jotain kakkupaloja (jotka oli mauttomuudessaan ja turhuudessaan ainut huono asia koko annoksessa) + pohjalla vielä maitovanukasta. Niin hyvää. ♥ Himoan täällä lähes päivittäin jäätelöä, kakkuja, vanukkaita ja muita herkkuja, mutta seuralaiseni saa mut joskus makeaan kohdistuvan innostuksen puutteessaan miettimään, haluanko itsekään oikeasti ihan välttämättä syödä jälkiruokaa vaiko en. Vastaus on kuitenkin, että kyllä, haluan ja tulen tästedeskin olemaan huono ihminen ja ostamaan kalliita ja ylisokerisia ihanuuksia, vaikka tuo toinen ei niitä söisikään (se tosin söi yllänäkyvästäkin lähes puolet ja vieläpä tykkäsi). Japanissa on liian paljon kaikkia ihanuuksia, joten kaikki mahdolliset hetket pitää käyttää hyödyksi, että ehtii maistaa kaikkea. :____D
Iltaruokana sashimia ja perunasalaattia + kuvasta puuttuvaa tororoa.
Kengon sisko toi jälkiruokaa: Baskin Robbinsin sakura-jäätelöä. Ajattelin ensin, ettei tämä olisi erikoisempaa, mutta se olikin ihanan suolaisenmakeaa ja hyvää. ♥
Ei liity yllä olevaan jäätelöön (onneksi) mitenkään, mutta koska telkkarissa pyöri äsken juuri sopivasti torakanmurhaus-suihkeen mainos, niin haluan kertoa teille ilouutisen: näin tänään kesän ensimmäisen torakan. Se oli tosin vielä hyvin pieni, mutta kasvaa luultavasti varsinaiseen kesän alkuun mennessä ihan mukavan kokoiseksi - paitsi jos tuo heppu nyt onnistui tappamaan sen. Se halusi välttämättä esitellä torakanjäädytys-suihketta mulle, ja osin tämän ansiosta torakka pääsi syöksähtämään iloisesti liikkuvana karkuun (eikä suinkaan jäätynyt).
Yllä oleva tiivistettynä: Japanin kesä on ihana. Eikä se ole vielä edes oikeasti alkanut, vaikka viimeisten parin päivän lämpötilat vastaakin telkkarin säätiedotuksienkin mukaan keskikesän lämpötiloja.
No comments:
Post a Comment