Sunday, June 5, 2016

Jäätelöä ja sushia Nipponlandiassa 22.5.-25.5.

...tai oikeastaan vähän muutakin, mutta ajattelin että parempi kirjoittaa noin, ettei kukaan odota liikoja, koska ei tällä ajanjaksolla tehty mitään kovin kummallista. Oikeastaan voisin jättää koko pätkän bloggaamatta, mutta sattumalta haluan kirjoittaa näistäkin päivistä, joten saatte nyt kärsiä (tai jättää lukemisen väliin, mutta eihän kukaan nyt sellaista tekisi).

Ai niin, ja jos vain vähänkin kiinnostaa, niin Kengo on lataillut muutamia kalansilmälinssikameralla otettuja kuvia meidän viimeaikaisista retkistä tällaiselle sivulle, käykää vilkaisemassa jos kiinnostaa. Otettu siis sellaisella kameralla, jolla saa otettua 250 asteen kuvaa (+ yhdistämällä 2 kuvaa pystyy saamaan 360 asteen kuviakin ilmeisesti). Kovasti yritin aina piiloutua jonnekin silloin kun se noita kuvia nappaili, mutta silti mut voi bongata useammastakin kuvasta - tuon kameran kanssa kun joutuu menemään aikalailla täsmälleen kuvaajan taakse, jos ei halua kuvaan (kameran jalustakin on aika linssilude, näkyy varmaan joka kuvassa). :__D

Muttajoo, kertoillaan nyt jostain äärimmäisen mielenkiintoisesta meidän toukokuun loppupuolen Tokioseikkailuista. Eilen käytiin hyppimässä päiväonsenissa ja Atamissa, mutta niistä lisää myöhemmin (samoin kun siitä Nikkon reissusta josta on varmaan 200 kuvaa).


Pääsin ensimmäistä kertaa (vai toista? en ole varma enää :D) näkemään Ginzan pääkadun autoilta suljettuna, jeii! Käydään tuollapäin kätevästä sijainnista (ja tavaratalojen ruokaosastojen ilmaisista maistiaisista) johtuen melko usein, mutta jostain syystä ei ikinä osuta sinne silloin, kun Hokousha tengoku (歩行者天国 = "jalankulkijoiden taivas" :D) on meneillään, vaikka kyseinen ilmiö olisi todistettavissa joka sunnuntai - ja ilmeisesti peräti kolmessa eri paikassa Tokiossa. Eipä sillä, että siinä mitään mielettömän mielenkiintoista olisi, mutta onhan se hauska katsoa kun kiinalaiset turistit istuvat tien reunakiveyksillä tai tien keskiviivalle asetelluiden pöytien ääressä (ja en siis tarkoita, että siellä pelkkiä kiinalaisia turisteja olisi, Ginzassa vaan välillä tuntuu siltä kuin olisi Japanin sijaan Kiinassa, kun ympärillä kuuluu lähinnä kiinaa... :D).



Löydettiin uusi ystävä: karhu. Ei tosin viitsitty käydä halimassa sitä, kun kaupan sisällä näytti olevan aika paljon ihmisiä enkä tiedä mitä työntekijätkään olisi tykänneet, jos oltaisiin menty kiusaamaan niiden karhua...


Sushia! Ja ei, näistä mikään ei sisällä karhunlihaa, vaikka se ehkä merkinnän kronologiaa ajatellen tähän sopisikin... En muista onko tämä edes samalta päivältä kuin tuo Ginza-reissu, mutta perushyvää liukuhihnasushia kumminkin meidän vakkaripaikassa Oomorissa. Tosin se ei enää ole meille niin vakiopaikka, kun sinne on aina ihan järkyttävä jono (yhtenä iltanakin ihmisiä oli jonossa ulos asti, vaikka kello oli jo melkein 9).


Namashirasua eli raakoja pikkufisuja. Hyvää, mutta itse tykkään ehkä enemmän kypsästä shirasusta (joka on muuten hyvin halpaa eli jes, kerrankin tykkään jostain halvastakin).


Käytiin eräänä päivänä ostamassa lounasta, ja mun teki mieli maistella konbinisalaatteja, joten Kengokin päätyi salaattiin + osti lisäksi "salaattikanaa" = valmiiksi paistettua ja maustettua kylmää kanan rintafilettä, jonka voi sitten itse pilkkoa ja heittää salaattinsa sekaan (Kengo pilkkoo muuten omansa aina jokseenkin vaivalloisen näköisesti syömäpuikoilla tiskivuoren pientämiseksi).


Aika perussalaatti, mutta hyvää oli silti, varsinkin siinä kasvisvajaustilassa (+ salaatti parani vielä kun heitti vähän juustoa sekaan :D).


...oikea syy salaattilounaaseen: salaatin päälle jaksaa hyvin syödä jälkiruokaa. :___D Tämäntyyliset parfait-jälkiruoat sisältää usein jotain kakkua pohjalla, mutta tässä oli tylsän kakun sijaan sellaisia pieniä läpinäkyviä hyytelökuutioita. Muutenkin tämä oli jotenkin ihana, kun hedelmien, kermavaahdon ja maitovanukkaan lisäksi japanilaisuutta lisäsivät mochi-pallerot ja anko (azukipaputahna).


Syötiin tämä oikeasti eri päivän lounaalla, mutta saatiin tämä ilmaiseksi samalla kun ostettiin nuo ylläolevat salaatit. Tietyn summan ylittyessä sai tunkea kätensä sellaiseen arvontalaatikkoon (sai valita kahdesta laatikosta: alkoholijuomat yms tai muut jutut, me otettiin jälkimmäinen), ja Kengo onnistui voittamaan meille jäätelöä. :') Eipä tuo kovin kallista olisi ostaessakaan, mutta no, voitto on voitto...


Ei ehkä näytä kaikkien silmiin hyvältä, mutta macchasta, mochista ja azukitahnasta tykkäävälle tämä oli aivan täydellinen annos. ♥



Laitoin viimemerkintään muutaman erittäin nätin ja havainnollistavan kuvan meidän Waseda-sightseeing-retkestä, mutta en tainnut vielä mainita kummempia siitä, kun käväistiin Kengon sedän yrityksen toimistolla? Oli äärimmäisen stressaava reissu ja tunsin enemmän kuin koskaan ennen olevani ihan täysin väärässä paikassa, mutta tulipa nyt nähtyä livenä japanilaista toimistomeininkiäkin. :___D

Anyways, aivan ensimmäisenä käytiin tuon Kengon sedän työhuoneella, joka on eri rakennuksessa kuin itse toimisto. Ja ihan kuin tämä ei olisi ollut jo tarpeeksi stressaavaa, meidät passitettiin saman tien päätoimistolle, jossa oli jo huomattavasti enemmän silmäpareja (...alle 10) katselemassa paikalle eksynyttä random länsimaalaista... Sinänsä mulla oli kyllä ihan syytäkin olla mukana, en ollut siellä vain seinäperhosena häiriköimässä, mutta silti oli hyvin vahva olo, että olen jossain missä mun ei pitäisi olla. Yritin koko ajan vältellä ihmisten katseita ja keskityin lähinnä teekupposeeni. :D Tämä tunne vähän lievittyi kun se heppu, jonka kanssa meidän piti päästä juttelemaan, vihdoin vapautui jostain tapaamisesta ja päästiin vähän rauhaisempaan paikkaan lasiseinän taakse, mutta kohteliaan japanin puhuminen on mulle vielä sen verran vaikeaa, että en kyllä kovin rennosti osannut ottaa... Koomisen tilanteesta teki tosin se, että vaikka juteltiin melkein tunnin verran, ei koskaan päästy asiaan, vaan puhuttiin vain Suomesta, ksylitolista, revontulista ja ynnä muusta. :____D

Jossain vaiheessa sitten seuraan liittyi myös joku Kengollekin entuudestaan tuntematon heppu + Kengon setä, ja käytiin syömässä sushia erittäin vaivaannuttavan tunnelman vallitessa. :''''D Nojoo, vaivaannuttavuus oli ehkä enemmän omassa päässäni, mutta ei se kyllä mitä hirveän rentoakaan ollut (vaikka muuten sen toimiston ilmapiiri tuntui olevan tavallista rennompi, kaikki oli pukeutuneetkin tavallista toimistotyyliä rennommin tyyliin farkkuihin yms). Mutta sushi oli hyvää ja tulipahan harjoitusta kohteliaan japanin puhumisessa.

Ai niin, ja mainittakoon vielä, että en missään vaiheessa muistanut esitellä itseäni eikä kukaan missään vaiheessa kysynyt mun nimeä, mutta sen sijaan meidän kissojen nimiä tiedusteltiin kahteen kertaan. Joo-o, mielenkiintoista sakkia. :____D


"Tutustu japanilaiseen toimistokulttuuriin" -kiertomatkan jälkeen käväistiin Nakanossa, ihan siksi, että se sijaitsee melko lähellä Wasedaa ja ajattelin ostaa jotain Johnnys-lehtiä kotiinviemisiksi. Lehdet oli kuitenkin kaikki sen verran kalliita, että jäivät kauppaan, ja käytiin sen sijaan vain syömässä.


...syömässä jäätelöä siis. :D Cremia-nimistä mielettömän hyvää jäätelöä, jota ei kovin monesta paikasta saa, mutta sattumalta sitä myytiin Nakano Broadwayn sisäänkäynnin läheisessä Excelsior Caffessa. Oikeasti varmaan parasta jäätelöä mitä olen koskaan syönyt, ihanan täyteläistä ja suussasulavaa ja täydellistä ja ah, haluan syödä tuota vielä joskus uudestaan. ♥ Myös "vohveli" oli hyvää, muistutti vähän Yokomokun keksitikkuja.



Päivän illallisen jälkiruoka: ananashyytelö. ♥

Wednesday, June 1, 2016

It's official!

Nimittäin vaihtovuosi: virallinen hyväksyntä saapui eilen vihdoinkin sähköpostiin! Istuin rauhassa jalat liiasta kävelystä turtina jonottamassa syö-niin-paljot-kuin-haluat -sushiravintolaan, kun opiskelijakaverilta tuli viesti: vaihtovarmistus oli vihdoin tullut. Ehdin ensin innostua ja olin jo kertomassa asiasta Kengolle, mutta sitten tajusin, että enhän ole vielä edes varma onko mua hyväksytty. :___D Yliopiston sähköposti avautui vaihteeksi tuskallisen hitaasti, mutta siellähän se hyväksyntä oli odottamassa. Syyskuusta eteenpäin opiskelen siis Wasedan yliopistossa Tokiossa. ♥

...jonka roskalaatikoita voitte ihastella tässä.

Kyllähän tuo vaihto taisi olla aika varmaa jo siitä asti, kun sain hyväksynnän omalta yliopistolta, mutta jotenkin silti en uskaltanut siitä mitenkään hirveän varmasti kirjoitella minnekään ennen tuota lopullista hyväksyntää. Olen ihmisille jutellessakin aina yrittänyt muistaa mainita, että vihoviimeinen varmistus ei sitten vielä ole tullut, että ei ole vielä mitenkään varmaa, että sinne vaihtoon pääsen... Ja nyt kun ajattelee, niin ehtiihän tässä vieläkin töpätä vaikka missä, joten ehkä ei pitäisi vieläkään turhia hehkuttaa. :___D

Laatukuva samaiselta Wasedan kampukselta. ...patsaan etupuolella oli liikaa ihmisiä.

Nyt odotan enää tietoa hakemastani stipendistä - jonka japaninkielisiin motivaatiokirjeosuuksiin uhrasin niin paljon aikaa, vaivaa ja mielenterveyttäni, että kyllä suoraan sanottuna ottaa päähän, jos ne uskaltaa olla antamatta sitä stipendiä mulle. :___D Mutta jos ihan vakavissaan puhutaan, niin mulla on kuitenkin siinä mielessä parempi tilanne kuin monilla muilla vaihtareilla, että jos en saa tuota apurahaa ja tarpeeksi halvan asunnon löytämisen kanssa tulee ongelmia, niin voin hätätilassa lusmuta Kengon nurkissakin ainakin jonkin aikaa. Koko vaihtoajan asuminen täällä ei kumminkaan tunnu kovin hyvältä ratkaisulta, mutta myöskään opintolainan ottaminen ei oikein houkuta... Eli joo, kyllä toi stipendi olisi aika kiva juttu.

Anyways, koska vaihtovuosi on nyt 100% varma juttu, pääsen vihdoinkin oikeasti pohtimaan lentolippujen varaamista + kaikkea muuta mahdollista. Kirjoittelen varmaan jossain vaiheessa jonkinlaista koostetta vaihtoon hausta ynnä muusta, ihan siksi, että mulle itselleni oli hakulomakkeiden sun muiden suhteen ihan mielettömästi apua edellisvuosien vaihtarien blogeista. Mutta ehkä ensin palaan kumminkin Suomeen - en nimittäin taaskaan pääse näkemään eilistä sushinahmimisseuraani pitkään aikaan, joten keskityn nyt nämä viimeiset päivät johonkin muuhun kuin vaihtoon (tai blogiin, kirjoittelen kyllä jos ehdin, mutta varautukaa kuitenkin siihen, että seuraava postaus ilmestyy vasta ensi tiistain jälkeen).