Anyways, koska ei siis ole sen kummempia suunnitelmia tälle päivälle, kerron eräästä viimekevään Japaninmatkani pienestä päiväretkestä. Tämän kertainen reissu suuntautui Atamin seuduille, jonne pääsee Tokiosta junalla noin puolessatoista tunnissa. Vähän pitkä matka yhden päivän reissuksi ehkä, mutta jos tekee mieli päästä hetkeksi pois Tokion ihmisvilinästä, niin suosittelen harkitsemaan. :)
Ei menty heti suoraan Atamiin, vaan jäätiin ensin pois Yugawarassa, pienehkössä kaupungissa, joka on ilmeisesti kuuluisa jonkin kuuman lähteen takia. Mekin pysähdyttiin tuolla nimenomaan onseniin päästäksemme, joskin sitä ennen saatiin ensin nousta ihan järkyttävän jyrkkää mäkeä suunnilleen kilometrin verran - tästä pari jossain määrin havainnollistavaa kuvaa myöhemmin merkinnässä.
Ulkoilmaonsen. ♥ En tosin ole ihan varma onko tämä edes ihan oikeasti onsen, kun en oikein tiedä mistä tuo vesi edes tulee, mutta sisäaltaassa vesi oli ainakin niin järkyttävän kuumaa, että kyllä sen voisi kuvitella tulevan jostain kuumasta lähteestä. :D Ulkoaltaassa saatiin aina vähän väliä seuraa ampiaisista, joten aika tulikin vietettyä lähinnä sisällä. Ajasta puheen ollen, mentiin tuonne tosiaan aamupäivästä, ja meillä oli tunti aikaa sekä altaissa lillumiseen että paikalta poistumiseen, joten ei mikään ihan hirveän rauhoittava reissu ollut (varsinkaan loppupuolesta, kun hiustenkuivaaja oli niin surkea etten saanut edes aavistuksen kastuneita latvoja kuivumaan)... Mutta olipahan ainakin halpaa + pääsi kokemaan onsenin päiväreissulla.
Joskus olisi kyllä kiva päästä ihan yöksikin johonkin sellaiseen paikkaan, missä pääsee onseniin lillumaan - osin siksikin, että niissä saa usein ihanaa ruokaa. :') Ehkä tällä reissulla sitten! ...tai siis vaihtovuodella, ei tätä ehkä retkeksi tai matkaksi voi sanoa. :D
Altaiden ja pukuhuonemökin luokse johtavat portaat, kuva otettu matkalla alas ja pois onsenista. Saatiin siis urheilla ihan mukavasti ennen kuin päästiin altaaseen kiehumaan, mutta toisaalta kokemus (ja maisemat!) oli kyllä sen arvoinen. :)
Niistä maisemista puheen ollen, tuon onsenpaikan edestäkin oli ihanat maisemat alas. Seisottiin siinä ihan mukavan kauan tuijottelemassa shinkansenien ja muiden junien suhahtelua alhaalla. :)
Vielä kuva tuon onsenpaikan hotellirakennuksesta. Siellä siis voisi yöpyäkin, jollei olisi yhtä pihi kuin me. Tai laiska, koska yöpymiskamppeiden raahaaminen on rasittavaa. :D
Mäki. Ei ehkä näytä jyrkältä kuvassa (kuva otettu muuten lähestulkoon maantasalta), mutta jyrkkä se todellakin oli. Alas mennessä jyrkkyys vielä korostui, ja itse asiassa käveltiin välillä takaperin että matka sujuisi sulavammin. :__D
Järkyttävän kapea ja aivan liian pitkä tunneli, joka oli pakko alittaa jos haluttiin päästä takaisin asemalle... Hyrr. D:
Ja tässä ollaankin jo Atamissa! Yugawarassakin olisi ilmeisesti ollut jotain pientä nähtävää, mutta ei jaksettu kierrellä, joten hypättiin sen kummempia miettimättä junaan ja lähdettiin kohti Atamia. Yllä olevassa kuvassa aseman edustan jalkakylpyonsen, jossa saa vapaasti käydä uittamassa jalkojaan kuumassa vedessä. Allekirjoittanut seuralaisineen ei käynyt.
Ihana kauppakatu, jossa paitsi myytiin paljon tuliaisia ynnä muuta kivaa, mutta jossa myös pääsi maistelemaan ihan mielettömästi kaikkea ihanaa aina kalaisista herkuista erilaisiin kekseihin ja mandariinihyytelöön asti - joista viimeisintä syötiin muuten varmaan yhteensä kolme kertaa samassa paikassa. ...tähän Kengon äiti sanoisi varmaan mittomonai (voisi kääntää tässä ehkä noloksi tai jopa häpeälliseksi), ainakin jos Kengo kertoisi tehneensä tällaista yksin. :___D Mutta ei voi mitään, maistiaiset vaan on niin ihania kun pääsee maistamaan kaikkea mitä ei muuten pääsisi syömään. :')
Välipalaa syötyämme suunnattiin Sun Beachille, joka ei tosin tuona päivänä ollut kovin aurinkoinen.
Nättiä oli pilvisyydestä huolimatta. :)
Moon Terrace. Hienoja nimiä näillä paikoilla. :D Kuvan keskellä kauempana näkyvän patsaan edessä oli joku sellainen pareille suunnattu "pistäkää kätenne tähän niin onni on kanssanne" -tyylinen juttu, mutta suihkulähde pärski siihen koko ajan vettä, niin jätettiin onni hankkimatta. :___D
Huomaa kyllä, että Atami on onsenkaupunki, kun välillä on tällaisia paikkoja, joissa maan alta tulee höyryä. Teiden alta jonkinlaisten viemäriritilöiden näköisistä jutuistakin nousee välillä höyryä, niin oli ihan hauska tallustella tuolla ympäriinsä. :D
Lounas. Vihdoinkin. ♥ Tässä vaiheessa kello oli jo lähempänä iltapäivää neljää, ja maistiaisten ahmimisesta huolimatta oli ihan järkyttävä nälkä. Kaikki oli ihan mielettömän hyvää. ♥
Syömisen jälkeen pohdittiin jonkin aikaa mitä tehtäisiin. Oltaisiin haluttu mennä rope waylla ylös katsomaan Atamin linnaa ja Trick Art museota (ilmeisesti aika hauska paikka), mutta oli sen verran myöhä, että kaikki oli jo menossa kiinni. Lopulta mentiin bussilla köysiradan luokse, mutta saatiin hieman tyly vastaanotto, sillä paikka oli menossa pian kiinni, eikä ehdittäisi kuin nopeasti käväistä ylhäällä (tai vaihtoehtoisesti jouduttaisiin kävelemään ylös). Pienen keskustelun jälkeen päätettiin vastentahtoisesti luovuttaa, mutta tässä vaiheessa yllättäen takaa ilmestyikin pieni japanilainen taksikuskipappa, joka oli kuullut meidän keskustelun ja tarjoutui viemään meidät ylös 1000 jenillä (sisältäen myös alastulon!). Kuulostaa ehkä näin kirjoitettuna vähän epäilyttävältä enkä varmaan missään tahansa muualla maailmassa olisi moiseen suostunut, mutta tuo pappa tuntui ihan oikeasti vilpittömästi vain haluavan viedä meidät sinne ylös - olisihan se sääli, jos Atamiin asti ollaan tultu eikä käydä edes katsomassa maisemia. Eikä se miksikään epäilyttäväksi hepuksi osoittautunutkaan, vaan vei meidät oikeasti 1000 jenillä sekä ylös että toi takaisin alas + vieläpä viihdytti meitä koko matkan hauskoilla jutuillaan.
Tässä näette muun muassa Atamin linnan sekä meidän taksikuskipapan päälaen. Tuo taksikuski on ilmeisesti jonkinlainen paikallinen kuuluisuus, joka tuntui tuntevan suunnilleen jokaisen tapaamansa ihmisen ja on kuulemma vilahtanut telkkarissakin useampaan kertaan (ainakin omien sanojensa mukaan, siitä ei oikein tiennyt milloin se vitsaili ja milloin puhui totta :D). Ja tämä ei siis ollut mikään ihan perustaksikuski, vaan enemmänkin sellainen sightseeing -kuski, joka suunnittelee turisteille mukavia reittejä ja kertoo matkalla mielenkiintoisia juttuja eri paikoista. Sitä en tosin tiedä, miten iso osa jutuista on totta, miten suuri osa hepun omaa keksintöä ja mikä osuus taas jonkinasteisia kuulopuheita, mutta hauskaa kuunneltavaa kumminkin. :''D
En muuten kuulemma ollut ensimmäinen suomalainen tuon kyydissä, vaan sen vakioasiakkaisiin kuuluu kuulemma yksi suomalaisjapanilainen pariskunta, ja tämän vuoksi herra tiesikin yllättävän paljon Suomestakin. :)
Maisemat. ♥ Kuvailin lähinnä tähän suuntaan, kun meidän taksikuskin mielipide tuosta äskeisen kuvan linnasta oli jokseenkin, hm, epämairitteleva. Se kun on rakennettu turistinähtävyydeksi joskus 1950-luvulla - ei siis mikään historiallisesti merkittävä rakennus.
Tarpeeksi maisemia ihailtuamme taksikuskimme oli ystävällinen ja vei meidät melkein Atamin asemalle asti, tosin jätti meidät tämän patsaan luokse kuultuaan, ettei oltu vielä käyty katsomassa sitä. Pitäähän sitä kaikkia kuuluisia nähtävyyksiä käydä katsomassa, kun ollaan kerran Tokiosta asti tultu. :D
Keskellä taloja ynnä muita rakennuksia oli vain yllättäen tällainen kapea rappeutunut alue, ja se näytti niin tuohon kuulumattomalta, että oli pakko napata kuva.
Fisut johti meidät kohti asemaa. :') Jos olisi ollut aikaa, niin olisi ollut kiva käväistä myös jossain puistoissa, mutta ei oletettavasti keretty + en tiedä olisiko siellä ollut niin nättiäkään tuolla säällä (tai tuohon vuodenaikaan), joten jäi seuraavaan kertaan.
Anyways, jos joku etsii kohdetta päiväreissulle tai yhden yön retkelle Tokiosta, niin suosittelen lämpimästi (...tai kuumasti koska onsenit, pienellä koska en myönnä harrastavani puujalkavitsejä) Atamia. o/
No comments:
Post a Comment