Wednesday, February 15, 2017

Loppukatsaus syyskauden kursseihin #2

Meinaa taas bloggailu unohtua, vaikken muista olleeni mitenkään erityisen kiireinen. Tai no, ehkä vähän, mutta kyllä siinä löhöilyn, syömisen ja nukkumisen välissä olisi ehkä ehtinyt tänne jotain raapustaa, jos olisi jaksanut painaa koneen käynnistysnappia...

Anyways, länttään tähän nyt nopeasti mielipiteeni syyslukukauden kurssien toisesta puoliskosta - unohdan muuten kohta mitä koko kursseilla tehtiin. :'D Tämä postaus on suunnattu erityisesti Waseda-vaihdosta kiinnostuneille (suosittelen harkitsemaan asiaa vielä muutaman kerran - vaihdon saa hoidettua huomattavasti hauskemmin ja mukavammin muualla kuin Wasedan IJLPssa), mutta postaan seuraavaksi jotain yleisellä tasollakin mielenkiintoista.

Kuvapuolella saatte nauttia Japanin ihanasta talviherkusta nimeltään yaki-imo, joka ei liity aiheeseen millään muotoa. ♥

 Tältä näyttää yaki-imo paperipussissa.

Comprehensive Japanese 5

Eli se 3 kertaa viikossa pidettävä kurssi, jolla opetellaan japania mahdollisimman kokonaisvaltaisesti.   Ehkä kokonaisuutena hyödyllisin ja mukavin kurssi koko periodissa, suurilta osin sen ansiosta, että minulla oli hyvä tuuri opettajavalintojen kanssa. Muilla kursseilla tosiaan pääsee valitsemaan opettajan (/kurssin voi valita opettajan perusteella), mutta comprehensive -kursseja pidetään aina niin paljon, että oppilaat arvotaan kursseille - ja näin siis myös opettajia pääse itse valitsemaan. Itse pääsin sellaiselle kurssille, jolla oli keskiviikon tunnilla superystävällinen naisopettaja (joka oli myös hyvä opettamaan) ja perjantain kaksoistunnilla sellainen mukava miesopettaja (ainoa miesopettaja tässä periodissa muuten), joka jostain syystä piti maskia naamalla puoli kurssia, mutta jonka tunneilla oli jostain syystä tosi hauskaa. Tällä kurssilla oli kivaa myös se, että ehti vähän jopa tutustua kurssikavereihin, kun näki samoja ihmisiä useamman kerran viikossa. Ai niin, ja tietty hyvää oli myös se, että opin vihdoinkin kunnolla kirjoittamaan pitkiä asiatekstejä. Lisäksi tuli hyvää kielioppi- ja sanastokertausta. Tasapainoa hyödyllisyyteen toivat kirjan kappaleisiin liittyvät hyödyttömämpääkin hyödyttömämmät kertausmonisteet sekä kuullunymmärtämis-sessiot, joita ei koskaan ehditty kunnolla pitämään, mutta kokonaisuutena aivan loistava kurssi.

Opiskellaan japania dokumenttiohjelmien avulla -keskustelukurssi

Kurssin pointtina oli se, että leikittiin vuorotellen ryhmissä opettajia - toisin sanottuna pidettiin 75 minuutin esitelmät. Pääpointtina oli tosin keskustelu, joten luokan edessä pälättämisen välissä piti aina pakottaa muu luokka keskustelemaan aiheesta. Tällä kurssilla oli hyvin suuri joukko puoliksi japanilaisia ja aasialaisia opiskelijoita, mutta itse päädyin jotenkin ihmeellisesti ryhmään, jossa oli lähestulkoon pelkästään eurooppalaisia vaihtareita. :'D Päätettiin sitten vielä valita aiheeksi Haafu-elokuva, eli Japanissa asuvien puoliksi japanilaisten elämästä kertova dokumenttileffa. Keskustelua syntyi lähinnä liittyen syrjintään ja ihmisen arviointiin ulkokuoren perusteella - aika perusaihe siis. Muut ryhmät esitelmöivät muun muassa eutanasiasta, vanhustenhoito-ongelmista Japanissa, LGBTsta ja sinievätonnikalojen sukupuutto -ongelmasta. Nyt kun tuota listaa katsoo ja miettii tuota kurssia muutenkin, niin kyllä mun japanin taito ilmeisesti on jo aika hyvässä kunnossa, kun millään tunnilla ei ollut ongelmia ymmärtää mistä puhuttiin. :'D Joka tapauksessa oikein mielenkiintoinen kurssi + oli myös hauskaa kiitos omalaatuisien kurssitoverien.

Ääneenlukemiskurssi

Oli lopulta aika hyödytön kurssi eikä auttanut intonaation tai ääneenlukemistaidon paranemisessa juuri yhtään. Tunnit menivät aina käytännössä niin, että ensin leikittiin suunnilleen puolet tunnista (...mjoo) ja sitten meidän jaettiin ryhmiin, joissa harjoiteltiin (aivan liian lyhyessä ajassa) lukemaan joku lyhyt runo tai tarinanpätkä. Tunnin lopuksi sitten kaikki ryhmät esittivät tuotoksensa samalla kun muut raapustivat hätäisesti kommenttilappuja. Ihan hauska ja vaivaton kurssi + kasvatti esiintymistaitoa ja fb-kaverilistaa, mutta japanin opiskelun kannalta melko hyödytön.

Tässä kuvassa yaki-imo lämpenee uunissa ehdittyään kylmentyä matkalla kotiin. 

Draamankatsomiskurssi

Katsoin äsken kurssiorientaatiopostausta, ja ensivaikutelmani tästä kurssista on näköjään ollut hieman väärä. Ei nimittäin todellakaan ollut lopulta suosikkikurssini... Kaiken kaikkiaan ihan ok kurssi, pääsi katsomaan draamaa eikä ollut kovin työläs, mutta kuullunymmärtämiskoe alkoi ottaa päähän jo ensimmäisestä tunnista alkaen. Ensinnäkin, meidän oletettiin tunnilla kuulevan 100% tarkkaan mitä supernopeasti pälättävät hahmot sanovat. Ihan sama ymmärrätkö mitä sanotaan, kunhan osaat kirjoittaa sen pilkuntarkasti paperille - murteilut, puhekielisyydet ja jopa mahdolliset kielioppivirheet mukaanlukien. Tämä nyt vielä menetteli, mutta "kuullunymmärtämis"-testin viimeinen osuus sai välillä oikeasti ärsyyntymään. Ehkä olen ymmärtänyt sanan "kuullunymmärtäminen" väärin, mutta olen aika varma, että kyseinen sana ei tarkoita "45 minuutin draamajakson sisällön pilkuntarkkaa muistamista". Kysmykset olivat nimittäin luokkaa: "Millä nimellä hahmo A kutsui hahmo B:tä?" (2 sekunnin turha yksityiskohta jakson alkupuolella) tai "Täydennä tämä hahmon B sanoma lause" (kyseinen lause sanottiin koko jaksossa yhden kerran nopeasti).

Sanakoe oli huomattavasti vähemmän raivostuttava, mutta ärsytti osaltaan sekin. Ensinnäkin, meillä oli aina reilun parin sivun lista sanoja opiskeltavana ennen jokaista tuntia. Kaiken kaikkiaan sanoja oli ehkä noin 100-200 per tunti, itselleni uusia sanoja onneksi huomattavasti vähemmän. Valitettavasti sanakokeessa oli kuitenkin välillä kohta, jossa sanojen merkitys piti selittää japaniksi - ja kaiken lisäksi nämä sanat olivat välillä sellaisia, joita Kengokaan ei osannut selittää ilman googlen apua. Käytinkin sanakokeen takia joka kerta useamman tunnin sanalistan perusteelliseen opiskeluun - vain huomatakseni, että kokeessa kysyttiin ilmauksia, joita ei edes ollut koko listassa. Ei, ei ja ei.

Juttelin yhden kiinalaisen tytön (joka on muuten johnnysfani) kanssa tuosta kurssista jälkeenpäin, ja se piti sitä ihan suosikkikurssinaan, vaikka kokeet kuulemma olivatkin vaikeita. Ilmeisesti siis ei vain sovi perfektionisteille? Ja en siis edes saanut mitään huonoja pistemääriä, ärsytti vain se, että kyseltiin järjettömyyksiä.

Tässä tunnelmaa keventämään leikattu yaki-imo, valmiina syötäväksi. Vielä kun olisi muistanut voita ostaa...

Elämäntarinan kirjoitus -kurssi

Tästä kurssista tykkäsin erittäin paljon. Kurssin pääpointtina oli kirjoittaa jonkinlainen tarina omasta elämästään/itsestään, mielellään keskittyen johonkin tiettyyn teemaan. Osa kurssilaisista keskittyi johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen tai esimerkiksi harrastukseen, osa taas kirjoitti koko elämästään. Kurssin tarkoituksena oli kirjoittamisen lomassa pohtia omaa elämäänsä ja persoonallisuuttaan esimerkiksi tulevaa ammatinvalintaa ja työnhakua varten. Itse pidin kurssista erityisesti siksi, että pääsi kirjoittamaan paljon, mutta myös siksi, että muiden juttuja oli mielenkiintoista kuunnella. Tarinoita riitti aina Etelä-Korean armeijasta (joka on muuten ilmeisesti ihan mielettömän rankka kokemus) ja supertiukasta kiinalaisesta kasvatuksesta maailmanmatkaajiin, ja välillä tuntui kuin olisi lukenut elokuvan käsikirjoitusta tai täysin fiktiivistä romaania. Tunnit menivät niin, että kirjoittaminen hoidettiin aina vapaa-ajalla ja tunneilla meidät jaettiin randomisti ryhmiin, joissa lukaistiin toistemme tuotokset ja keskusteltiin niistä. Saatiin lopuksi kurssista muistoksi kirjanen, johon on painettu kaikkien tarinat + kanteen vielä yhteiskuva. Työläs kurssi, mutta ehdottomasti sen arvoinen. :')


Ja siinä taisikin olla kaikki kurssit, jotka syyslukukaudella purskutin läpi. En tiedä millaisen kuvan näistä selostuksista saa, mutta vaikka onnistuin valitsemaan muutaman rennommankin kurssin, oli opiskelu silti rankempaa kuin missään, missä olen ennen opiskellut. Eli, jos hauskanpito vaihdon aikana kiinnostaa niin en ehkä suosittelisi Wasedan ILJP-ohjelmaa. Myös japanilaisiin opiskelijoihin tutustuminen on vähän vaikeaa, kun niitä ei juuri japanin tunneilla vilistä. 

No comments: